lauantai 4. elokuuta 2012

Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"En laula ilon himolla, enkä äänen kauneulla, laulan iltani iloksi, kuukauven kulukkeheksi".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lauluun, ilonpitoon, vuodenaikoihin ja suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvästä.

"Itse vanha Väinämöini, otti soitun sormillahe, käsillähe kantelvoisen, siitä oli soittu soitullaki, oli ilo ilolla, tuli moasta moan eläjät, tuli vejestä vejen eläjät, tuota iluo kuuntelomah".

                                                                                

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KISAPERINNE

1. kisaaminen on ikivanhaa inhimillisistä tunteista lähtöisin olevaa käyttäytymistä jonka vanhinta muotoa edustaa hyvästä pyyntionnesta eli ruuasta iloitseminen ja kiittäminen.

2. kisaamisen alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut haalia iloa itselleen ("hauskanpito") vaan jakaa juomaa ja ruokaa ("kylläisyyttä") heimon kesken, kiittää haltijoita hyvästä onnesta ja varmistaa onnen jatkuminen tulevaisuudessa.

3. uralilaista kisaperinnettä voidaan jakaa haltijoiden kunniaksi järjestettyihin uhripäiviin (mansien pupi-jikw, pupien-tanssi, kerran vuodessa seitsemän vuoden ajan jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko), esivanhempien muistopäiviin ("läkkääm lankot laulamaan, sukukunta suoltamaan, heimokset heläjämään, suu'un suurilla paloilla, heimokunnan herkkuloilla"), vuodenkiertoon liittyviin menoihin (jäiden saattajaiset, päivän vastaanottajaiset), perheiden suojelushaltijoiden ja eläinsukujen vanhimpien kunniaksi järjestettyihin uhreihin, töiden ja elinkeinojen alkajais ja päättäjäismenoihin (kevätkalastuksen aloitus, kehruutöiden lopetus), jutaamisen eli kiertävän elämäntavan vaiheisiin (kesäleiri=kesäkisat, talvileiri=talvikisat) ja moniin pienempiin arjen iloihin ja tapahtumiin ("iloin syön, iloin makkaan, iloin ruuvalle ruppein").

4. uralilaista kisaperinnettä voidaan pitää hetkeä elävänä ("sillä se onkin, niin se onkin, teemme taahan tanssipaikan, isemme ilo-tupamme, hyvä täss on hyörähellä, sillan päällä pyörähellä"), perhekeskeisenä ("laula lapsiin remuksi, iloks muill ihmisille"), joustavana (käydään haltijoiden pyhäkössä tai tuodaan haltijat vierailulle omaan leiriin), käytännöllisenä (uhrataan samalla käynnillä kaikille haltijoille) ja kovien elinolojen
muokkaamana (tapahtumien järjestäminen sään ja ruuan määrän mukaan).

5. kisoja voidaan järjestää sisällä ("isäntäni, vaariseni, emäntäni, muoriseni, annelkai tätä tuvasta, lainaelkai lattiaista, miss meiän hyvien hypätä, naastiloin naksutella") ja ulkona ("tehhää tantsu tantereel, ilo ikkunais ala, siel ei pää lakehen koske, otsa ei ortehen kolaha, pää ei pamaha patsahasse, jalat ei sillan liitoksii").

6. kisapaikkoina pidetään rantoja ("itse istu soittamaan, raito rantakalliolle"), mäkiä ("kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni") ja kiviä ("istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma").

7. ilon tiedetään kumpuavan omista lauluista, tansseista, ruuasta ja oman majan lämmöstä ("en huua humala- peännä, enkä vinku viina-peännä, mie oon ilman näin iloisa").

8. vierasperäinen väkijuomien (sahti=saft, olut=öl) kuluttaminen omaksuttiin myöhään etelän maanviljelys- kansoilta (huumaavien marjojen ja sienien syömistä voidaan pitää kotoperäisenä, enimmäkseen parantajien ja shamaanien harjoittamana).

9. vastaavasti myöhäisenä ja vieraana voidaan pitää karjanhoitoa harjoittavilta kansoilta omaksuttua älyttömyyksiin mennyttä veriuhraamista (vanhimmat uralilaiset jumalat "eivät kaipaa ihmisten lahjoja",
naisten palvomat jumalattaret "eivät kaipaa verisiä lahjoja").

10. kotoperäistä uhriperinnettä edustaa vuoden ensimmäisen ja viimeisen saaliin pyhittäminen haltijoille (tapojen tarkoituksena pyyntieläinten hyvinvoinnin ja lisääntymisen varmistaminen).

11. iltaa pidetään ilon ja laulun aikana ja valon ja työn ajan vastakohtana ("jo neuvoi vanha väki, virkkoi vaalijaiseni, iloilla iloitsemaan, päivän laskulla laulamaan").

12. henkien uskotaan liikkuvan öisin miksi monet tavoista (ruokien jättäminen pöydille, "tuloo pyhät vieraat") keskittyvät pimeän aikaan ("laulan päivän päästä peäähän").

13. uralilaisten uhripäivien lauluja (eriy) ja tansseja (jikw) pidetään heimon ensimmäiseltä naiselta (mansin por-ne) eli toteemieläimeltä saatuina (por-heimossa naaraskarhulta).

14. uralilaisina tapoina voidaan pitää käsien yhteen lyömistä, kuiskaamista, viheltämistä, maiskuttamista, eläinten äänien jäljittelemistä ("kuin sorsa kutsuu sorsan-kutsumis-piipitys-äänellä me itkemme, kuin hanhi kutsuu hanhen-kutsumis-piipitys-äänellä me istumme"), eläinaiheisia rukouksia ("esitämme sopulinkarvan- pehmyisen rukouksen, eläimenkarvanpehmyisen rukouksen, edelleenelettävää päiväistä valkeutta rukoilemme, edelleenelettävää kuista valkeutta rukoilemme"), haltijoiden kutsumista lauluin ("seitsemän laulua kullekin"), haltijoiden liikkeiden jäljittelemistä tanssein ("villieläinten tanssi"), pyhien laulujen esittämistä käsiä kohottaen ja pikkusormista kiinni pitäen (laulajia pariton määrä), haltijoille osoitettujen pyyntöjen aikana huutamista ("pieni huuto", "suuri huuto"), kivien ja puiden ääressä uhraamista, maassa ja tulen ympärillä syömistä, päivän liikkeiden jäljittelemistä ja pyhinä pidettyjen lukujen (3, 4, 5, 7) mukaisia kestoja ja toistoja.

15. uralilaisten kansojen tärkeimpänä ja vanhimpana pyhänä voidaan pitää esivanhemmille, karhulle ja perheiden suojelushaltijoille eli toteemeille järjestettyjä talvipitoja (emä päivä, suuri päivä).

16. emäpäivän tapoihin kuuluu tapahtuman järjestäminen samassa paikassa seitsemän vuoden ajan (jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko), haltijoiden kutsuminen paikalle lauluin (mansin kaston eriy, kutsuva laulu), haltijoiden saapuminen kutsuvien laulujen aikana (nokkiin, sarviin, tuohinaamareihin ja turkkeihin pukeutuneina), haltijoiden liikkeitä jäljittelevien tanssien esittäminen (hantin lunk jak, henkien tanssi), haltijoiden viihdyttäminen synnystään ja elämästään kertovin lauluin, näytelmin, tanssein ja tarinoin, maailman luomisesta, jumalista, karhusta ja esivanhemmista kertovien pyhien laulujen ja tarinoiden esittäminen (voidaan esittää vain talvella, päivän laskettua), iän ja sukupuolen mukaan tanssittujen tanssien esittäminen (jokaisella polvella oma tanssinsa ja sävelensä, mansin ayit jikw tan, neitojen tanssin sävel) ja tapahtuman päättävä haltijoiden pois saattaminen (viimeisen laulun jälkeen).

17. vierasperäisen juhla-sanan (germ. jehwla) kotoperäisiä vastineita ovat kekrit ja pyhät ("kekrinä, kahuin pyhänä"), kutsut ("suvullein on suur kiitos, ku hyö kutsuit kutsuhien, ja vaatiit vaterihie"), iltamat ja illanistunnat ("älä mää illanistuntaa, noihe kurvii kuttuu, keukosiin kekrilöi"), pidot ("myö koaalettii katsomaa, kuin tääl pietään pitoja"), tanhut (tanu=tuohivirsuin ja naamarein esitetty pyhä tanssi), mängit (mängyllä=karhun mylvintä, soitimella oleva lintu) ja kisat (kisata=juosta, kilpailla, painia).

18. elinkeinoihin liittyviä tapahtumia kutsutaan töiden luonteen mukaan (kehräjäiset, langanpesijäiset).

19. heimopäiviä kutsutaan sukujen perustajien eli toteemieläinten mukaan (revon päivä, hyypiän päivä, variksen päivä, kotkan päivä).

20. ajan kulumista ilmaistaan päivänvaihein ("aamupuoli askarpuoli, iltapuoli ilopuoli"), päivin ("tänäpän on synnyn päivä"), öin ("kahen kolmen yön perästä"), kuunvaihein ("kuudam vajavuu kulul kuul"), kuin ("kiurukuu tuloo") ja vuosin eli talvin ("se tullee nyk kuuestoista lumi").

21. vuotta jaetaan 8kk kestävään talvivuoteen ja 5kk kestävään kesävuoteen (mansin tal=talvi, vuosi, ts. talvea pidetään vuotena ja kesää vuosien välisenä aikana).

22. vuoden vaihtumista katsotaan muuttolintujen saapumisesta / lähtemisestä ("vareksesta ei vuuen merkkiä"), karhun heräämisestä / talviunille käymisestä ("kyllä se talven alle mennee peshään"), taivaallisen hirven (otava) ilmestymisestä / häviämisestä tai maan sulamisesta / peittymisestä lumeen (tapahtuvat samoihin aikoihin).

23. vuodenvaihteita kutsutaan äijäpäiviksi eli suuriksi päiviksi ("äjj om päiveä äjjähpäiväh, vie on enämbi emämpäiväh", toinen nimitys ohtopäivä).

24. vuodenaikojen uskotaan johtuvan päivän katoamisesta ja paluusta ("päivä miärillä mänövi").

25. päivän lisäksi tarkkaillaan kuun, tähtien, puiden, maan ja joen vaiheita ja monia muita pienempiä tapahtumia (jääpuikoista tulen palamiseen ja poron kusemiin).

26. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa kesän pitäminen karhun aikana ja talven pitäminen hirven aikana (talven aloittajana taivaallinen hirvi, Pänyi).

27. alkuperäiset shamanistiset uhripäivät muuttuivat itämerensuomalaisten kansojen alueella
laulupäiviksi (muutoksen taustalla oli pyyntiperinteen vähentyminen ja vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen).

28. itämerensuomalainen lauluperinne on luonteeltaan suullista ("mie en tauluista tavoita, umeroo en urkistele"), luonnosta voimansa ottavaa ("miull on ulkonna umero, miull on taulu tanhuvalla"), alkusointuun ("ahovieret aukiavi, lätäköiset läinpiävi") ja ulkomuistiin ("onha tuohoo otsaluuhun, on tuohoo sanoja soaatu") perustuvaa, perhekeskeistä ("muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta, meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain, viiten seissa viikollain, pittää puolta puoleltain") ja vuodenaikoihin sidottua ("la mie laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syvänkuul syntynyttä, talvella tapahtunutta").

29. parhaimmat laulajat keksivät laulaessaan uutta ("en mie tiiä itsekkään, mitä virttä mie nyt lähen"),
useimpien toistaessa toisilta saatuja sanoja ("jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä").

30. laulaa voidaan niin ilossa kuin surussa, arkena kuin pyhänä, yhdessä kuin yksin ("hän kertoi niistä ajoista, jolloin hänen miehensä eli, silloin he lauloivat yhdessä, kun missä yhdessä liikkuivat, metsässä, nurmella, järvellä, niin aina lauloivat").

31. sanoja saadaan vanhemmilta ("niin laulan nyt isäni laulun, emoni laulun laakautan"), sisaruksilta ("sisko, oma siskoin, sisko oot siijuilt sanoilt, eukon laps oot lausehilt"), esivanhemmilta ("emoin entisten tekemät, issoimme ikisanoja"), tuulilta ("tuulet miulle sanat toi, ahavaiset ajeli"), linnuilta ("tien vieret käkköin kukkui, siit mie sain sanaliseksi"), puilta ("mänin metsää kesoilla, lepän tullessa lehelle, tuost miä poimin pollehein, otin olkamuksihein"), otsasta ("otin tuumat otsastaini, nenästäin neuvot keksin, suustain sanat suloiset") ja toisilta laulajilta ("ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulajoita, läpi sammalen sanoja").

32. lauluissa pidetään tärkeänä oikeaa eli puhdasta puhetta ("no kuunnelkaas nyt kui mie laulan, sallikaa kui sanelen, kuunnelkaa nyt kunnon virttä, kui mie puhtaast puhelen, kui selitän selkiäst").

33. laulamisen tärkeydestä kertovat sanan laulaa lukuisat toisintomuodot ("lapsillemme lauleloot, pienillemme pilpattaat", "miun lapsen laulujaini, hupeloisen huutojaini, pienen piipatoksiain, mekujain mielettömän", "mie o luottu laulamaa, heitett o heläjämää", "laulo heä lammin ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla", "mie kui alan alkatellaui, kielelläin kelkatella").

34. uralilaisten laulupäivien kuvaus: "hantien karhupäiviin kuuluu villieläinten laulujen (woj arox) esittäminen (3-7 laulajan ryhmissä, 3-10 laulun sarjoissa), paikalle saapuvan karhun tervehtiminen (rivissä laulaen, pikkusormista kiinni pitäen, säkeiden mukaan käsiä ylös ja alas kohottaen), karhun synnystä ja elämästä laulaminen (ensimmäinen päivä), joista ja kotiseudusta laulaminen (toinen päivä, sanoissa kuvaillaan reitti paikalle), jumalista laulaminen (kolmas päivä, ylisenhaltija Toromin seitsemän pojan toivotaan palauttavan karhun yliseen, ellei tätä pyydetä perheen suojelijaksi, jolloin jää maan päälle), perhelaulujen eli "saman katon alla asuvien laulujen" (an raxto ärox) laulaminen, karhun poistuminen (viimeisen laulun jälkeen) ja suruajan viettäminen karhun kunniaksi".


LOILOTUS

1. "soi, soi, soropilli, iäni kaunis kaljahtelloo", "soi, soi, soropilli, kun et soi, niin soraja" (lauletaan ruokopilliä valmistettaessa, "sorjast ja kauniist soittaa jottahan").

2. "mie kyselen velloltain, lausun lapselta emmoini, mitä uoot pahoilla mielin, asut alla kulmihees, joko he virsillä vettiit, suu-sanoilla soimasiit, virka, virka, meiän vello, jos hyö virsillä vettiit, jos hyö lauluilla lakkahiit, suusanoilla soimasiit, kyll kotona kostetaan, maksetaan ison majoilla" (sukujen väliset kilpalaulannat).

3. "jos mie ilkiin ilkijäksi, jos mie rutkaksi ruppiin, jos mie seäännyn sättimeään, harvat käyvät nauramoaa, usiammat itkemeää" (sanan voimasta).

4. hantien sanasepot jaetaan tarinankertojiin (mant-ku, kertovat arvoituksia ja tarinoita iltatulen ääressä, etsivät syitä epäonneen), laulajiin (ärox-ku, laulavat ikiaikaisia lauluja taianomaisen kielisoittimen (panan jux) säestyksellä), ennustajiin (ulom-ku, selittävät unista mennyttä, nykyistä ja tulevaa, tuovat viestejä hengiltä), taikojiin (nukol-ku, "hauskat miehet", puhuvat eläinten äänillä, kutsuvat henkiä, ennustavat metsästysonnea pimeässä kodassa), parantajiin (jisol-ku, "huutavat miehet", tekevät matkoja aliseen, tuovat tullessaan
onnettomasti kuolleiden sieluja, imevät sairauksia itseensä) ja rummun eli kannuksen soittajiin (jolto-ku, viestivät kannuksilla henkien kanssa).

5. sanalla laulaa (saamen lawlot) tarkoitetaan lapsen laulattamista, parin liittämistä yhteen ja sairaan valmistamista kuolemaan (tarkoitus helpottaa siirtymistä yhdestä elämänvaiheesta toiseen ja antaa tietoa siitä mikä odottaa).

6. saamelaiset uskovat joikujen (juoigat) olevan lähtöisin "ajalta jolloin valo luotiin" (eläimillä, ihmisillä, järvillä ja tuntureilla omat joikunsa).

7. hantit veistävät kielisoitinten (tiri-sup, soiva puu) kaulat joutsenten, kurkien (tor-sup, kurki-puu)
ja hanhien hahmoisiksi (soittimet 5 ja 9-kielisiä, koristellaan värikkäin nauhoin).

8. hantit pitävät kielisoittimia pyhinä (ei lasketa maahan, peitetään kankain siirrettäessä).

9. marit veistävät kanteleen (kusle) kopan koivusta, pähkinäpuusta tai vaahterasta ja kannen kuusesta, männystä tai pihtakuusesta (soittimessa 8-35 kieltä).

10. marit soittavat kannelta polvelta, oikealla kädellä säveltä tapaillen ja vasemmalla säestäen (soitetaan kaikissa tärkeissä tapahtumissa).

11. marit pitävät kannelta maanjumalattaren antamana (lahjoitti soittimen "jotta ihmiset voivat keskustella kanssaan").

12. marit pitävät kannelta naisten soittimena (600-luvulta lähtien naisten haudoissa).

13. saamelainen kannus (goavddis) valmistetaan yksinään kasvavasta koivusta, kuusesta tai petäjästä, poronjänteistä (ompeleet) ja poron kaulanahasta (kaulanahkainen kalvo maalataan lepänkuorinesteellä tai verellä).

14. saamelaiset kannukset jaetaan seularumpuihin (kaarevasta puusta taivutettu koppa) ja kansirumpuihin (kannen malliseksi koverrettu koppa).

15. saamelaiset koristelevat kannukset kaiverruksin, helyin, eläinten hampain ja karvoin (säilytetään kodan pyhässä peräsopessa).

16. saamelaiset soittavat kannusta kaksipäisellä poronsarvesta valmistetulla kepillä.

17. "ei mie lapissa laula, ei virossa vierettele, mie laulan langoissain, tuuvin tuttavaisissain" (omien joukossa laulaminen).

18. "minä laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syänkuulla syntynyttä, talvella tapahtunutta" (talvi uusien laulujen väsäämisen aikaa).

19. "laulan lapsien tavalla, vierettelen vienoisesti" (lapsen lailla hyräileminen).

20. "nyt mie vähä veärin laulon, pikkaraisen toisin puolin, soan mie sannain takasin, puhheeni toisin puolin" (laulujen elävästä luonteesta).

21. lauluja säestetään pieniä kiviä yhteen lyöden (vanhimpia tunnettuja soittimia).

22. laulamista harjoitellaan kuohuvan kosken äärellä ja lintujen ääniä jäljitellen (voimakkuus, tarkkuus).

23. "jos mie lapsi laulan liijan, paljon mieletön pakajan, meill on vieraat viroista, ja lankot laatokasta, ne vievät sanat virroi, vievät laavat laatukkaa, miu hupelon huuvostain, miu lapsen laulostain" (laulujen leviämisestä).

24. "minä laulan liirittelen, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa" (metsä mieluisa laulupaikka).

25. "tuokaas tänne kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn pääh, tuotihinpa kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn pääh" (soittoon valmistautuminen).

26. "löysin suolta suuren koivun, niitulta niverrän koivun, kantelehen kansipuuksi, sain mie kannel valmihiksi" (kanteleen valmistusta).


27. "kuin myö laululle läheme, virtten töille työnteleme, nijn pannan käsi kätehen, liha toisehen lihahan, anna kättä kämpyrälä, hongan oxaa ojenna" (yhdessä laulaminen).

28. mansien 30-60cm leveään kannukseen (kojp) kuuluu pyöreä tai soikea kehys, 7-21 kehyksen ulkoreunaan kiinnitettyä koivuista tappia (kojp jur, "taikapedot"), tappien päälle asetettu vanne, vanteen ympärille pingotettu hirven tai poron nahasta valmistettu kalvo (ei maalata), kalvon takapuolelle kiinnitetty koivuinen kädensija (y:n tai x:sän muotoinen) ja koristeiksi laitettuja nauhoja, tiukuja, sormuksia ja riipuksia (sidotaan kädensijaan ja kehyksen sisäpuolelle).

29. mansit päällystävät kannuksen lyömiseen käytetyn kapulan (kojp-jiw, kannus-puu) karhun tai poron nahalla (päällystetään puoleen väliin, käytetään soittamiseen ja ennustamiseen).

30. mansit uskovat kannuksen hengen (kojp pupi) elävän soittimen kädensijassa ja heräävän kannusta lyötäessä.

31. mansit käyttävät kannusta ennustamiseen, henkien kanssa viestimiseen, parantamiseen ja onnen kääntämiseen.

32. mansit säilyttävät kannusta kotipyhäkössä ja uhraavat soittimen hengelle muiden kodinhaltijoiden tavoin.

33. mansit ottavat uuden kannuksen käyttöön soittimen hengen (kojp pupi) kunniaksi järjestetyillä menoilla (hengen kutsuminen soittimeen).

34. mansien pyhänä pitämä 7-kielinen soitin (lint, hanhi) valmistetaan kuusesta tai pihtakuusesta ja poron jänteistä tai suolista (soitetaan tärkeissä tilaisuuksissa, säilytetään haltija-aitassa).

35. mansien tarinat (mojt) jaetaan naisten tarinoihin, miesten tarinoihin, pyhiin tarinoihin (jalpin mojt, kerrotaan vain talvisin), luomistarinoihin (ma untum jalpin mojt, pyhä tarina maan alusta) ja sankaritarinoihin (alxatno mojt).

36. mansit kutsuvat noitia (najt) nimin kajno-xum (loitsulauluja-laulava-mies), lilin-pupin-xum (elävän-haltijan-mies), man-najt (veistä-käyttävä-noita), sayrapon-najt (leikkaava-noita), penyon-najt (ennustava-noita), potortan pupi (pyhästä-vakasta-ennustava-noita), kojpin-najt (kannusta-soittava-noita) ja waltaxton-najt (soittimen-avulla-henkiä-kutsuva-noita).

37. mansit uskovat soittotaidon nostavan noidan arvoa ja mainetta ("henget eivät kuuntele tavallista puhetta").

38. mansien pyhänä pitämä kielisoitin sank oltap ("viisi-kielinen-puu-jota-jumalat-rakastavat") veistetään haavasta, pihtakuusesta tai siperianmännystä (toisesta päästä kärkeväksi, toisesta haarukaksi, kielet jänteistä).

39. mansit soittavat kielisoittimia polvella "niin että soittimen pää nojaa käsivarteen, toisen käden soittaessa säveltä, toisen vaimentaessa ääniä".

40. mansit kuljettavat kielisoittimia "pää edellä, liinaan peitettyinä".

41. mansit nimeävät sävelet omistajien mukaan (pelym-ojka tan, pelymin-ukon sävel, jokaisella oma sävel).

42. mansien pyhänä pitämä kielisoitin tariy-sip-jiw ("kurjen-kaulan-puu") veistetään yhdestä puusta (koppa ja kaula kurjen hahmoon, 7-13 kieltä, miesten soitin).

43. mansit kutsuvat poron olkaluusta valmistettua puhallinsoitinta tumraniksi (naisten soitin, soitetaan etenkin keväisin kalapatoja pystytettäessä).

44. mansit laulavat pyhiä lauluja "kimeällä" tai "soinnikkaalla" äänellä.

45. mansit laulavat pyhiä karhulauluja rivissä seisoen, toisiaan pikkusormista kiinni pitäen ja laulun mukaan käsiä nostaen ja laskien (keskimmäinen laulaja laulaa äänekkäästi, sanat tarkasti lausuen, muut hiljaisella äänellä, laulajia pariton määrä).

46. mansit laulavat lapsille, eläimille ja rakastetuille ilolauluja (ulilap, "laulettu ilo", lauletaan hyvää toivottaessa ja läheisiä ajateltaessa).

47. mansien ilolaulujen uskotaan suojelevan ja tuovan hyvää onnea (lauletaan etenkin kaukana oleville rakkaille).

48. mansit jakavat tanssit (jikw) iän ja sukupuolen mukaan.

49. mansien miesten tanssissa (xum jikw) tanssivat vuorotellen pojat, laulavat miehet ja muut miehet.

50. mansien naisten tanssissa (ne jikw) tanssivat vuorotellen neidot, aikuiset naiset ja vanhat naiset (jokaista ryhmää säestetään omalla sävelellä, ayit jikw tan=neitojen tanssin sävel).

51. mansien pyhät tarinat (jalpin mojt) kertovat maailman luomisesta, jumalista, karhusta ja esivanhemmista (kerrotaan talvella karhupäivillä, kuunnellaan suurella hartaudella).

52. mansit kertovat pyhiä tarinoita rauhallisesti, huolellisesti ja tarkasti (jokainen yksityiskohta tulee tulla kerrotuksi, tarinoita pidetään elävinä).

53. mansit valmistautuvat pyhän tarinan esittämiseen parhaisiin vaatteisiin pukeutumalla ja asettamalla kertojan eteen pyhiä esineitä (kertoja palkitaan ruokalahjoin).

54. mansit valitsevat pyhien tarinoiden esittäjät lapsena hyvän muistin ja rauhallisen äänen perusteella (parhaimpien uskotaan voivan vaikuttaa kohtaloon ja onneen).

55. mansien karhupäivien tansseja kutsutaan suureksi esitykseksi (janiy tuliylap), suureksi tanssiksi (janiy jikw) ja henkien esitykseksi (pupiy tuliylap).

56. mansit kutsuvat karhupäiville joukon eläinhahmoisia henkiolentoja (sukujen toteemeja) jotka saapuvat paikalle "kutsuvan laulun" (kaston eriy) aikana ja esittävät tanssinsa laulun ja soiton säestyksellä (menoja johtava "pyytävä mies" (kaston xum) toistaa haltijoiden liikkeet).

57. mansien karhupäivien viimeisen illan tapahtumiin kuuluu tärkeimpien haltijoiden saapuminen paikalle (joukossa syntymänjumalatar Kaltas-ekwa, haltijoiden pyhyyttä korostetaan laittamalla esittäjien päälle suuret liinat, silon-tor).

58. mansien noitalauluissa (kaj-sow) kuvaillaan henkiolentoa johon halutaan ottaa yhteyttä ja selitetään
hengelle yhteydenoton syyt (lauletaan kuin laulettaisiin itselleen eli hengen hahmossa).

59. mansit kutsuvat miespuolista noitaa nimellä najt-xum kajji (najt=noita, xum=mies, kajji=ukkometson soidinlaulu).

60. mansit valmistautuvat noitalaulujen esittämiseen istumalla tulen ääreen ja lämmittämällä kannuksen kalvon.

61. sanalla ääni (saamen jiedna) tarkoitetaan äännähtelyä, äänekästä puhumista, laulua ja laulamista (unkarin enek=laulu, enekel=laulaa).

62. sanalla loilottaa tarkoitetaan uneen laulamista (viron loilutada=laulaa uneen, loil=unilaulu).


63. sanalla loitsia tarkoitetaan loitsujen lukemista ja taikomista (loitsu=loihtu, lovehtie=puhua äänekkäästi, esittää itkuvirsiä).

64. "miunkos lauloa tuloo, miunkos vuoro vieretellä", "voinhan miekin vuorostain, löyän miekin lörpötystä",
"la ma laulan liirittelen" (laulaa-sanalla kymmeniä vastineita).

65. "käyvää, langot, laulamaa, vellekset vetelemmää, langot laulaat hyväst, vellokset somin vettäät" (joka suvulla omat laulut).

66. "la ma laulan liirittelen, kesälinnun tienoselta, talvirastahan tavalla" (lintujen laulun jäljitteleminen).

67. mansien uskonnolliset laulut jaetaan karhulauluihin (uj eriy), pyytäviin lauluihin (kaston eriy), esittäviin lauluihin (tulilap-eriy) ja shamanistisiin lauluihin (satxatno-eriy).

68. mansien arkilaulut jaetaan henkilökohtaisiin lauluihin (ulilap) ja laulettuihin tarinoihin (eryon mojt).

69. mansit sepittävät henkilökohtaisia lauluja itsestä, toisista, merkittävistä teoista ja tärkeistä tapahtumista (laulut kuvastavat ihmisen asemaa heimossa).

70. mansit aloittavat oman laulun sanoin "amki eryum" eli laulan itseni (toisen laulu aloitetaan ja lopetetaan henkilön kuvaukseen, laulan "tämän nimisen, tästä kylästä" olevan laulun).

71. hantien tanssit jaetaan henkitansseihin (lunk jak), pyhiin tansseihin (jemon jak) ja villieläinten tansseihin (woj jak).

72. hantit tanssivat henkitansseja tärkeissä tapahtumissa ja vuotuisjuhlissa (7 vuoden ajan samassa paikassa) ja pyhiä tansseja karhupäivillä (vuorotellen pyhien laulujen kanssa).

73. hantit kutsuvat tansseja nimin nolon jak (tanssi nuolten kanssa), jemon akan jak (pyhien nukkejen tanssi), aj apajon jak (tanssi lapsien kanssa), kus jak (tanssi vanteen kanssa), esivanhempien tanssi, maan synnystä kertova tanssi ja heimojen synnystä kertova tanssi.

74. hantit uskovat tanssimisen "puhdistavan tilaa".

75. hantit liimaavat koivusta veistetyn rumpukapulan (palontin) pintaan karvaa ja luun johon kaiverretaan noidan tärkeimmän apuhengen kuva (käärme, lisko).

76. hantit ennustavat rumpukapulaa heittämällä (toinen puoli kaiverrettu, toinen tasainen).

77. hantit kutsuvat pyhinä pidettyjä kielisoittimia narkos juxiksi (puu jossa kielet) ja naros juxiksi (soiva puu).

78. hantien kielisoittimet veistetään yhdestä puusta jousen tai veneen hahmoiseksi (kolme ja viisikielisiä).

79. hantit soittavat kielisoittimia kisojen ja tanssien yhteydessä (kuljetuksen ajaksi peitetään kankailla).

80. "tulkoon virrein tuppaan, soakoon suojaan sannain, poikki puolin polvillein, pitkin varpahaisillein, kuka ei mahu ovesta, se iloitkoon ikkunista, ja remuitkoon reppenist" (laulujen kutsuminen, pidetään elävinä).

81. "mie oon vissiin virren seppä, laululoihen laittelia" (sanalla seppä tarkoitetaan osaavaa, taitavaa, johonkin
asiaan erikoistunutta).

82. "laulo enne lappalaine, kotapoika kolkuttel, vesa vanha vierettel, laulo heä lammin ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla" (eläimille laulaminen).

83. "lauletah lapinki lapset, tinarinnat riekahuipi, nuotijolla nukkuossa, moatessa remutulella, lihan on petran purtuohe, särin on silmän syötyöhe, vejen on lammin juotuohe" (ruuasta ja juomasta kiittäminen lauluin, vrt. vieraat ruokarukoukset).

84. "muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta, meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain" (joka perheellä omat laulut).

85. "laula lapsille remuksi, ja ilokso itselleni" (lapsille laulaminen).

86. "jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä" (laulujen ja tanssien oppimisesta).

87. "näitä ennen isäkin lauloi, kirvesvartta veistäissään, näitä ennen emokin opetti, keträpuuta kiertäissään, kun lapset istui lattijalla, pere pitkän pöyvän päässä" (vanhemmilta perityt laulut).

88. "en mie uo opissa olt, käynt en kieli-koulolois, oma maa opetti, oma tanhut tantsimaa" (oma maa, omat tanhut).

89. "istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma", "kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni" (perinteisiä laulupaikkoja).

90. "la laulan miä hanoin, vesilintu vierettelen, heinäsirkka sirkattelen, pöröläisenä pörisen" (eläinten
jäljitteleminen).

91. "en mie rahasta laula, suuta kullasta kuluta, paperist en paa sanoja, hopiasta huoliani" (rahasta laulamisen vieraudesta).

92. "laulan mie laulajat mokomat, kukun kukkujat mokomat, sorran suohon portahaks, maahan varraks vajotan" (kilpalaulaminen).


93. "pillit seisoit seinän päällä, kantelo kalintkan päällä, urut uuvessa tuvassa, pillit seisoit seitsen vuotta, kannel kaiken miun ikäni, kuka pilliä piteli, kuka katsoi kanteloa, vello pilliä piteli, sisko katsoi kanteloa" (kantele tyttöjen, pilli poikien soitin).

94. "olkaan otsa huomeneeks, toinen toiseeks areeks, paremmille laulajille, kummemmille kukkujille" (lopetussanat).

95. "nyt ollaan yhessä yötä ja tehjään yhess työtä, nyt myö leikki lyötänee, iloinen iseltänee, tantsu tallaeltanee" (puhdelaulut).

96. "en mie virttä viikon etsi, kauan en tutki tuoniloita, löyän virret vierestäini, remut reunapuolestani" (laulujen aiheet läheltä).

97. "kui häissä hätä tulloo, sitt rannan eukko etsitään" (häälaulut tunteva eukko).

98. "löysi ruokoa murusen, kalanluuta kappalehen, mikä tästäkin tulisi, tulis koppa kanteletta", "mistä kielet saatanehen, hiuksista hiijen hirven, jouhista ujon upehen", "läksi luota luotoselta, lohen luita luotosella, lohen luita, luunmuruja, hauin suuren hampahia, täss ois alku kanteletta", "mistä koppa saatanee, tuolta tuomikko purolta, kuusesta kumajavasta", "tuoss ois naulat kantelvoista, hampahista halien hauvin", "mist on koppa soatanehen, juuresta kumien kuusen, paju-pehkom persiestä" (kanteleen valmistusta).

99. "itse vanha Väinämöinen, pani ponnen polvelleh, kären käänti taivoseh" (kanteleen soittoasento).

100. "ei se soitto muilla soita, kun ei soine laatialla, vanku vaivan nähnehellä" (soitin soi laatijalleen eli valmistajalleen).

101. "kielin kantelvo pakasi" (kantele puhuu kielillään, elävä olento).

102. "sano vanha Väinämöinen, annas soitto sormilleni, itse istu soittamaan, raito rantakalliolle" (perinteisiä soittopaikkoja).

103. "ei oo tantsi miun rotima, eikä toisen kumppalini, tantsi on tuotu tuonempoa, uuen linnan ulkopuolen"
(ns. kansantanssien vieraasta alkuperästä).

104. selkuppien tarinat jaetaan esivanhemmista kertoviin tarinoihin (alkujaan lauluja), eläimistä ja hengistä kertoviin tarinoihin, ihmisten ja henkiolentojen kohtaamisista kertoviin tarinoihin (karhutarinat), laulettuihin tarinoihin (hengille esitetyt vetoomukset, henkilökohtaiset laulut, "laulan mitä näen"), shamanistisiin lauluihin, shamaanien teoista ja mittelöistä kertoviin lauluihin, sukujen säännöistä kertoviin tarinoihin ("miksei joutsenta saa tappaa", "miksei karhua saa tappaa", "miksei kaikkia hirviä saa tappaa") ja maan synnystä ja jumalista kertoviin tarinoihin (luomistarinat).

105. selkupit pitävät kannusta noidan kulkuvälineenä (poro, vene) ja shamanistisena karttana.

106. selkupit maalaavat kannukset olevaisuuksien tasojen ja tärkeimpien henkiolentojen kuvilla (alisen kuvat
tummalla värillä, ylisen kuvat vaalealla, keskisen kuvat tummalla ja vaalealla).

107. selkup-noidalla voi olla elämänsä aikana seitsemän kannusta (jokainen edellistä suurempi, seitsemännen jälkeen voima alkaa vähenemään).

108. selkupit elävöittävät kannuksen (nuna) noutamalla ylisestä poron hengen (henkisielu keji) ja ohjaamalla
hengen soittimeen (toimitus kestää 7-10 päivää, ajoitetaan muuttolintujen lähtöön tai paluuseen, eli vuodenvaihteeseen).

109. selkupit elävöittävät kannusta keräämällä soittimen valmistuksesta jääneet ainekset yhteen, kastelemalla ainekset "elävällä ja kuolleella vedellä" ja nostamalla valmiin soittimen noidan kotipuuhun (ennen elävöittämistä pidetään "tiettömänä").

110. selkup-shamaanin (tetipi) tunnuksina pidetään noidanpukua (linnunhahmoinen tai mustapunainen), apuhenkien kuvin koristeltua nahkaista esiliinaa (qutin, "linnunrinta"), sarvekasta päähinettä (sumpkil yki,
otetaan käyttöön aikaisintaan 7 vuoden jälkeen), käpälänmuotoisia turkiskenkiä, kannusta (naisnoidalla voi olla kannuksen sijasta parantava kielisoitin pingir), nahalla päällystettyä rumpupalikkaa (qapsit, yliseen matkattaessa poronnahkainen, aliseen matkattaessa karhunnahkainen), jousta ja nuolta ja shamaanin sauvaa (sumpil tyri, maailmanpuun tunnus).

111. selkup-laulajat käyttävät esiintyessään karhupäähineitä ja käpäliä (kwelzimba, vanhoista laulavat).

112. selkupit eivät laula pyhiä edeltävänä iltana ("Nom suuttuu").

113. selkuppien soikion eli munan muotoinen kannus (70-90cm pitkä, 60-70cm leveä, 12cm syvä) veistetään kuusesta, koivusta tai lehtikuusesta (päivän puolelta, puusta jonka latvassa on seitsemän suoraa oksaa).

114. selkuppien kannukseen (nuna) kuuluu kehyksen ulkoreunaan veistetyt syvennykset, syvennyksiin jäntein
sidotut seitsemän 3cm pitkää puutappia (nunan ynkilsat, kannuksen korvat, "seitsemän olevaisuuden tasoa"), puutappien päälle venytetty poronnahka (sukupuoli noidan sukupuolen mukaan), kehyksen sisäpuolelle kiinnitetty kädensija (9cm leveä, koristellaan henkien kuvin), noidan apuhenkien kuvia (kotka, kuikka, kurki), tiukuja ja kädensijan keskustaan sidottu metallinen jousi tai rengas ("käynti aliseen").

115. selkupit maalaavat kannukseen karhuja (alapinta, musta), poroja (yläpinta, punainen), poron kylkiluita kuvaavia viivoja ("maailmojen rajat"), päivän (oikea reuna, ylinen), kuun (vasen reuna, alinen) ja noidan
tärkeimmän apuhengen kuvan (kalvon keskelle, käärme, lisko, poro).


116. selkupit pitävät kannusta "kanoottina jolla noita liikkuu jokia pitkin, vedenhaltijan tyttären pitäessä perää" (shamanistiset joet heimokohtaisia, kotka-heimoon kuuluva matkaa kotka-jokea pitkin).

117. selkuppien mukaan shamanistiset joet alkavat maanjumalatar Ilinta kotan "seitsemän-silmäkkeiseltä-suolta" ja päätyvät "kuolleiden mereen".

118. selkupit kuumentavat kannuksen kalvon ennen käyttöä (nunap tanirät, kannuksen valmistaminen, kuumentajana noidan apulainen eli nuorempi noita).

119. selkup-noidan istuntoon kuuluu tulen ääreen asettuminen, kannuksen lyöminen toisten istuutuessa ympärille (ei noidan eteen tai taakse), matkalle tarvittujen apuhenkien kutsuminen (jokaisella oma laulunsa, hengen saapuessa äänekkäämpi lyönti), lyöntien säestäminen laulaen ja kannusta ravistaen (kulkusia helistäen), lyöntien kiihdyttäminen vaikeuksia kohdattaessa ja toisten yhtyminen lauluun matkan loppuvaiheissa (laulun ollessa äänekkäimmillään).

120. selkupit veistävät noidan rumpukapulan (qapsit) suolla kasvavasta koivusta tai siperianmännystä (46cm pitkä, 6cm leveä, kädensija 17cm).

121. selkupit maalaavat rumpukapulan punaiseksi (ylisen matkat) tai mustaksi (alisen matkat).

122. selkupit kiinnittävät rumpukapulan keskivaiheille noidan apuhengen kuvan (käärme, sisilisko, saukko, henget periytyvät suvussa, noidalta seuraavalle).

123. selkupit pehmustavat rumpukapulan pään hirven, poron, karhun tai saukon nahalla (toiseen päähän veistetään kapulan hengen (qapsitil losil wenti) kasvot).

124. selkupit valmistavat nuorelle noidalle rumpukapulan shamanististen laulujen harjoittelemista varten (harjoitellaan lyömällä jalkoihin, vuosia myöhemmin saa ensimmäisen kannuksensa).

125. selkupit, nganasanit, nenetsit, enetsit ja mansit pitävät kannusta villiporona (elävä olento).

126. selkupit matkaavat yliseen peurapuvussa ja aliseen karhupuvussa.

127. enetsit kutsuvat shamaaneja nimin budote tadibe (voimiltaan vahvin, omaa koko puvun, soittaa kolmea kannusta), dyano tadibe (voimiltaan heikompi, soittaa kahta kolmesta kannuksesta) ja savode tadibe (voimiltaan heikoin, soittaa yhtä kannusta).

128. enetsi-shamaanin puku kuvastaa lintua (puvusta roikkuvat luiset riipukset "höyheniä", helistimiä sisältävä rintaosa "linnun rintaluu").

129. enetsien tarinat jaetaan taikavoimia omaavista sankareista kertoviin tarinoihin (syudobichum), merkittävien taivaankappaleiden (tähden tarina) ja maamerkkien (ihmisiä muistuttavat kivet) synnystä kertoviin tarinoihin, ihmesyntymistä, ruuasta, nälästä ja sairauksista kertoviin tarinoihin ja jokapäiväisestä elämästä, sukujen synnystä, kuuluisista shamaaneista ja tärkeistä tapahtumista kertoviin tarinoihin (dyorechu, uutiset, kerrotaan pareittain).

130. enetsien laulut jaetaan ajan kanssa muuttuviin henkilökohtaisiin lauluihin (barei, jokaisella ihmisellä, eläimellä ja elävällä esineellä omansa) ja ennalta määrättyä lauserakennetta seuraaviin runolauluihin (kunuyare).

131. enetsien laulut esitetään "vaimealla äänellä", "huolestuneella äänellä" tai "innokkaalla äänellä".

132. enetsien soittimiin kuuluu budote tadiben soittama jousisoitin (na iddo, taivaallinen jousi), 2-kielinen luuttusoitin (tetygol seneku, koppa yhdestä puusta, soitto mukailee laulua), ruusupajupilli (sizydi, pajun sydämestä), ruokopilli, hanhensulkapilli ja tuulta kutsuva torvi (vyrvyr).

133. enetsien kannukset (peddi) jaetaan kolmeen ryhmään shamaanin kykyjen mukaan (voimakkailla enemmän heliseviä luu ja metalliriipuksia ja koppaa vasten soivia karhunhampaita).

134. enetsien kannuksiin kuuluu pyöreä savode-peddi (ei koppaa vasten soivia osia, puinen x:sän muotoinen kädensija, heliseviä luuriipuksia), pyöreä dyano-peddi (kahdeksan koppaa vasten soivaa osaa, metallinen x:sän muotoinen kädensija, heliseviä luu ja metalliriipuksia) ja soikiomainen nano-peddi ("taivaallinen kannus", koppaa vasten soivina osina jäntein pehmustettuja karhunhampaita, paljon erilaisia luu ja metalliriipuksia).

135. nenetsi-shamaanin varusteisiin kuuluu metallinen pääsuoja, riipuksia, päähine (silmien edessä roikkuvine hapsuineen), shamaanin vyö, seitsensormiset käsineet, apuhenkien kuvia (tadebtso), helistin ja kannus (varusteita säilytetään haltijareessä).

136. nenetsien runolaulut (syudbabts) esitetään kolmannessa persoonassa (tietyissä kohdissa vaihdetaan ensimmäiseen).

137. nenetsit pitävät tarinoita elävinä olentoina (myneko=tarinan henki, lakhanako=sanan henki).

138. nenetsien suullinen perinne jaetaan jättiläisistä, puolison etsinnästä, kostomatkoista ja jousilla lentävistä sankareista ("jää-saaren-valtias") kertoviin lauluihin (syudbabts), maahisista (sikkhirtya) kertoviin tarinoihin (va´al), jokapäiväisestä elämästä kertoviin tarinoihin (syudbabts-tsarka), itkuihin (yarabts, esitetään ensimmäisessä persoonassa), haltijoista ja tarunomaisista eläimistä (hiiri, repo, varis, karhu, lokki) kertoviin tarinoihin (lakhanako, vadako), rukousloitsuihin, shamanistisiin lauluihin, luomistarinoihin, improvisoituihin lauluihin (khnnabts), henkilökohtaisiin lauluihin (syo), kehtolauluihin ja arvoituksiin.

139. nenetsit kutsuvat henkilökohtaisia lauluja nimellä yangebts syo (jokaisella oma suvun laulajien säveliä mukaileva laulunsa, omaa laulua laulettaessa sävel pysyy samana sanojen vaihtuessa).

140. nenetsit kutsuvat kaikkien tuntemia lauluja nimellä khynabts ja kynash (varataan parhaille laulajille).

141. nenetsien runolaulut (syudbabts) esitetään rauhalliseen ja tavuja painottavaan tapaan (yksi äänne / tavu).

142. nenetsit lisäävät itkujen (yarabts) säkeisiin kuoromaisia toistoja ja toistavat viimeisen säkeen moniäänisesti (toistot säkeiden keskelle tai loppuun).

143. nenetsit kutsuvat shamaanien lauluja nimin tadebya ja tatep´a (omina ryhminään ennen metsästystä lausutut loitsut (tuye´ma), paarmoja karkottavat loitsut (tyhrosh) ja sienilaulut (vipi kynavs)).

144. nenetsit jakavat shamaaneja kykyjen mukaan ("hän-joka-tulkitsee-unia", "hän-joka-saattaa-sielun-aliseen", "hän-joka-osaa-hypnotisoida").

145. nenetsi-shamaanit toistavat yhdessä laulaessaan toistensa laulut arvojärjestyksen mukaan (ensimmäisenä toistaa voimakkain eli ylisen matkoihin kykenevä, viimeisenä shamaanin apulainen eli
tel´tana).

146. nenetsien soittimiin kuuluu syanako tyo ("soiva kieli", pidellään yhdellä kädellä, näppäillään toisella), syanako nyn ("soiva jousi", päätä pidetään hampaissa, soitetaan nuolella), syanako mirv ("soiva soitin", 2-kielinen luuttu jolla säestetään improvisoituja lauluja, lusikkamainen koppa), pajupilli (syudko), ruokopilli (shu´talsu), sulkapilli (muno´la), "vihellyslevy", ropelimainen puhallinsoitin (vyvko, lyjla) ja porojen kutsumiseen käytetty puhallinsoitin (whip-patok).


147. nenetsit kutsuvat kannuksia nimin penzer-is (yakut-tyyppiä), p´yen´shal (ugri-tyyppiä) ja penzyar
(kahva ugri, koppa yakut).

148. nenetsien helistimiin kuuluu porojen valjaisiin ja naisten ja lasten vaatteisiin kiinnitetyt "soivat lautaset" (khyngna), porojen kaulaan ja haudoille ripustetut ruokokellot (senga), porojen valjaisiin ja pyhävaatteisiin kiinnitetyt käpymäiset helistimet (senga kotsa), naisten letteihin ripustetut koristellut metalliriipukset (yesya deda, nayept b´yesha), naisten päähineisiin kiinnitetyt helisevät metalliriipukset (yesya pudko), shamaanien käyttämät helistimet (dyusan dyuguku, "soiva haltija") ja porojen sarviin kiinnitetyt, susia karkottavat puu ja metalliriipukset (loloko, talka).

149. nganasanien suulliseen perinteeseen kuuluu taikavoimia omaavista urhoista kertovat runolaulut (sitabi, esitetään talvisin, laulaminen kestää useita öitä, laulajat tietäjiä), jokapäiväisestä elämästä ja tapahtumista kertovat tarinat (dyurume, kuulumiset), viekkaasta pienestä miehestä (sly dyaiku) ja jättiläisistä (sige) kertovat tarinat, väärin tai vastoin totuttua tekevästä miehestä (ibul) kertovat tarinat (saavat kuulijat nauramaan), luomistarinat (luojahenkinä Kaiken-sen-millä-on-silmät-emo ja maanhaltija Syruta-nguo joiden lapsesta Poromiehestä tulee maan ensimmäinen asukas ja ensimmäisten ihmisten suojelija), haltijoista ja henkiolennoista (ngua, koika, barusi, dyamady) kertovat tarinat, karvaisista ja päättömistä ihmisistä kertovat tarinat, improvisoidut laulut (kertovat tunteista ja pitkistä matkoista), vertauskuvalliset laulut (keineirsya), arvoitukset (tumta) ja sanonnat (bodu).

150. nganasanien henkilökohtaisten laulujen (baly) uskotaan edustavan vanhinta tunnettua uralilaista lauluperinnettä (jokaisella perheenjäsenellä useita itse sepitettyjä tai vanhemmilta perittyjä säveliä).

151. nganasanien laulut jaetaan henkilökohtaisiin lauluihin (baly), sienilauluihin (khoankutuo baly), vuoro-
puheluina esitettyihin vertauskuvallisiin kilpalauluihin (keineirsya) ja laulujen hahmojen henkilökohtaisin sävelin esitettyihin runolauluihin (sitabi, henkilökohtaisten sävelien kokoelmia).

152. nganasanien piiritanssi (narka kunty) tanssitaan karhun ääniä jäljitellen (syviä kurkkuääniä sisään ja ulospäin hengitettäessä päästäen).

153. nganasanit lisäävät kaikkiin lauluihin ja leikkeihin eläinten ja lintujen ääniä (erikseen metsästäjien ja poromiesten käyttämät kutsuäänet).

154. nganasanien noitalaulut (nada baly) esitetään kaksiäänisesti (toisen laulajan yhtyessä noidan lauluun viimeisessä säkeessä).

155. nganasanien noitalaulut jaetaan hengiltä (d´amada) saatuihin lauluihin eli henkiolentojen henkilö-
kohtaisiin säveliin ("laulut-jotka-kuuluvat-hengille", 8-16 sävelen yhdistelmiä), henkiä kutsuviin lauluihin (nabatachio baly), ennustaviin lauluihin (khositapsa baly) ja pyytäviin lauluihin (nantami baly).

156. nganasanit säestävät noitalauluja kannuksin (khendir), kulkusin varustetuin sauvoin (chire), nikamallisin rumpukapuloin (kheta´a) ja vaatteisiin kiinnitetyin luista, metallirenkaista, suipoista putkiloista ("linnun-
sulat"), levyistä, ruokokelloista (sanku) ja lautasista (sineri) valmistetuin helisevin riipuksin (kakh´aa).

157. nganasanien noidanpukuun kuuluvat eläinhahmoiset riipukset esittävät noidan perheen totemistisia suojelushenkiä eli kojka-henkiä (nuony=kuikka, kokery=kurki, denkuyka=joutsen, chedo=kuu).

158. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä nimellä dyamady (eri henkiä kuin kokoajan paikalla olevat perheiden suojelushenget).

159. nganasanien helistimiin kuuluu vaatteisiin ommellut putkimaiset riipukset (khono), jousiin kiinnitetyt helisevät riipukset (sineri, suojelevia), porojen kaulaan sidotut riipukset (sanku), villiporojen houkuttelemiseen käytetyt pahkakepit (dereva, hangataan puita vasten) ja susien karkottamiseen käytetyt helistimet.

160. nganasanien soittimiin kuuluu pyöritetyt pillit ja ulvojat (bia khery, sani khery, soittimilla keskustellaan tuulen kanssa), hanhensulkapillit (d´eptu chue s´ucharsa), punapajupillit (l´ansa s´ucharsa), lintujen ääniä
jäljittelevät putkipillit (anika´a njomma´a s´ucharsa, valmistetaan putkikasveista), jännekielisoittimet
(s´echikiririe, soittimen kärki hampaissa, ääntä muutetaan huulilla) ja "laulavat jouset" (koininte dinte, soittimen kärki hampaissa, soitetaan nuolella).

161. selkupit jakavat noitia (teetypy) pimeässä kodassa istuviin (kamantyryl´kup), valoisassa kodassa istuviin (syumpyl´kup), niihin-jotka-saattavat-kuolleiden-sieluja (sympytyl´ira) ja uneksiviin noitiin (kyutyaptypyl´kup, eivät käytä kannusta).

162. selkuppien lauluja jaetaan kehtolauluihin (kukyra yyngyma), itkuihin (chyyry yyngyma), tanssittuihin lauluihin (laksy yyngyma) ja sienilauluihin (yutshrpy yyngyma).

163. selkuppien henkilökohtaiset laulut (kol´ma, koymy) lauletaan omin sanoin ja yhteisin sävelin (joka perheellä omat periytyvät sävelensä).

164. selkuppien runolaulut (keyel´tyma) jaetaan kerrottuihin ja laulettuihin osiin ja esitetään kokonaisina alusta loppuun ("eläviä olentoja", kertovat verkkoa kutovasta hämähäkistä, urho Ichasta, Pikulya-linnusta).

165. selkuppien noitalaulut (syumptya) koostuvat itse löydetyistä sävelistä ja noitina toimineilta sukulaisilta
periytyneistä apuhenkien sävelistä (noidalta noidalle periytyvät apuhenget).

166. selkup-noidat oppivat uuden sävelen joka kevät ja syksy muuttolintujen lähtiessä ja palatessa (syntyvät jälleennäkemisen ilosta ja eron aiheuttamasta ikävästä).

167. selkupit säestävät noidan laulua kannuksin, helistimin, huulilla soitetuin harpuin (naiset), soivin-jousin (miehet) ja ruokopillein (laulua toistaa noidan apulainen eli nuorempi noita).


168. selkuppien soittimiin kuuluu "soivat jouset" (syontyrya ynty), nuolella soitetut kielisoittimet (kaga, kielet jänteistä), tarunomaisen Ichen soittamat kielisoittimet (pynkyr, kumbyrsa, luuttumaisia, 1-5 kieltä), ruokopillit (puzi, sormenrei´illä ja ilman), punapajupillit (setylya, sychapo), ruohopiiput (kosyl puty), sulkapillit (kikym tuu), päristimet (kolapo), torvet (kympapo), noitien kannukset (nunga, pener) helisevine riipuksineen (shyami) ja kapuloineen (kapshit, solong), käpymäiset elämän puuta esittävät helistimet (shyaki, kiinnitetään kannuksien takapuolelle ja noitien sauvoihin), kielikellot (rangsa kesy), kulkuset (chilcha kesy), porojen kauloihin kiinnitetyt helisevät riipukset (lungkal), porojen valjaisiin ripustetut helistimet (sool´doompy, possool) ja vaatteisiin kiinnitetyt helisevät riipukset (raksha, kungkura).

169. mansit laulavat pyhiä lauluja talvisin päivän laskettua.

170. mansien suulliseen perinteeseen kuuluu luomistarinat, karhupäivillä esitetyt petolaulut (ui-eryg), loitsut, rukouslaulut, tarunomaisista sankareista kertovat tarinat (targyn-moit), alkuheimoista (mos, por) ja esivanhemmista kertovat tarinat, haltijoiden (menkv, mis) kohtaamisesta kertovat tarinat, arvoitukset ja laulajan mielialasta kertovat laulut.

171. mansien karhupäivien pyhiin lauluihin (jalpin khetel) kuuluu karhun herätyslaulut (kholi eryg, esitetään ensimmäisen yön ensimmäisellä puoliskolla), sukulaisten hengille ja haltijoille osoitetut kutsulaulut (kastil eryg), sukujen toteemeille esitetyt petolaulut (ui eryg) ja haltijoiden saapumista kuvailevat henkien tanssit (pupi yek).

172. mansien karhupäivien ensimmäisen yön toisen puoliskon tapoihin kuuluu tapahtumaan kutsuttujen
haltijoiden saapuminen ja haltijoiden esittämät laulut ja tanssit (pukeutuneet naamioihin).

173. mansien karhupäivien viimeisen yön tapoihin kuuluu pyhien eli heimokohtaisten laulujen esittäminen (jalpin eryg, naiset ja lapset eivät osallistu).

174. mansien pyhien laulujen välissä soitetaan säveliä jotka toistavat edellistä laulua ja johdattelevat kuulijoita seuraavaan (eryg tankve).

175. mansit kutsuvat noitalauluja nimin kaine eryg ja kaikh yerei (eryg=sävel, ääni).

176. mansien runolaulut jaetaan jumalista ja maailman alkuperästä kertoviin lauluihin (jalpin moit eryg), tarunomaisista sankareista kertoviin lauluihin (ternyn eryg) ja lauluosuuksia sisältäviin tarinoihin (moit eryg).

177. mansit säestävät runolauluja pyhin kielisoittimin (kannel-harppu, jousi-luuttu).

178. mansien lauluja jaetaan improvisoituihin lauluihin (eryg), tanssien aikana esitettyihin lauluihin (yikv), laulajien elämästä kertoviin lauluihin (yengunkve tan), sukujen omistamiin lauluihin, lapsille, kotieläimille ja rakastetuille esitettyihin lauluihin (ulilap, "ilolaulut") ja hautajaisissa ja häissä esitettyihin itkuihin (luns eryg).

179. mansien soittimiin kuuluu 9-kieliset linnunhahmoiset harput (hanhi, joutsen, kurki), 5-kieliset sitramaiset kielisoittimet (taryg, syp), 1 ja 2-kieliset luuttumaiset kielisoittimet (sankvyltap, nerne yiv), miesten "soivat jouset" (tan, yovt, kielet jänteistä, soitetaan nuolella, kärki hampaissa), naisten leukaharput (tumran), noitien kannukset (koip, 2-vanteisia, v-mallinen kädensija), helisevät riipukset (sil, shel´ken), helisevät kellot (lonkhan´sap, kerpap), rengasmaiset helistimet (targunkve nel), tuohinauhoista valmistetut hanhien houkuttimet (sas nelum), puiset pillit (kisgynut) ja tuulen ääntä jäljittelevät pyöritetyt pilit ja rälläkät (vot, largaltap).

180. hantien suullista perinnettä jaetaan tarinoihin (mons), lauluihin (ar), satuihin (putur) ja arvoituksiin (an-mons-yupty).

181. hantien tarinat (mons) voidaan esittää kertoen ja laulaen.

182. hantien karhupäiviin kuuluu karhun syntytarinan laulaminen (voi ar, pedon laulu).

183. hantit eivät esitä esivanhemmista ja sukujen pyhistä menoista kertovia lauluja toiseen heimoon (jänis, karhu) kuuluvien läsnäollessa.

184. hantit valmistautuvat pyhien laulujen esittämiseen parhaimpiin vaatteisiin pukeutumalla ja tuomalla laulajan eteen pyhiä esineitä.

185. hantit esittävät karhulauluja (voi-ar) kolmen hengen kuoroina huiveihin ja parhaimpiin pukuihin pukeutuneina (esitetään vain karhupäivillä, esitetyt laulut merkitään erityiseen keppiin viivoin).

186. hantikuulijat ottavat osaa lauluihin ja toistavat tärkeimpiä kohtia pitkään laulun päätyttyä (pidetään tärkeänä että kaikki osallistuvat ja tuntevat olevansa osa laulun tarinaa).

187. hantit pitävät tarinoita elävinä ja tosina (kerrotaan yksityiskohtaisesti ja voimakkaasti eläytyen, jokaisen ihmisen elämää pidetään tarinana).

188. hantien suulliseen perinteeseen kuuluu luomistarinat, tarunomaisista sankareista kertovat tarinat, olevaisuuden rakenteesta kertovat tarinat (elämää antava etelä, kuolemaa tuova pohjoinen), maasta, tähdistä, eläimistä ja ihmisistä kertovat tarinat, karhun synnystä, ensimmäisestä karhunmetsästyksestä ja karhuun liittyvistä kielloista kertovat tarinat, heimojen synnystä kertovat tarinat (ensimmäisen naisen syntyminen naaraskarhusta), haltijoista kertovat tarinat ja poikkeavasti käyttäytyvästä ihmisestä (alvi) kertovat tarinat (joutuu hankaluuksiin ja selviää niistä keksimällä uutta).

189. "kaikki arkuillatkin tanssittih" (alkujaan vain pyhinä).


190. "kyllä niitä ennen taisi arkkilauluja oikeen salottain, mutta nyn ne menis vaam paikka paikon, mistä kullonkin muistais", "vanhos arkiveisus o munt vähä kaunist laulu", "siinä arkkiveisuss oli korree nuatti" (kansanlaulut eli runot).

191. "arkoiltanaki välil kokoontuvat keijumäel" (perinteisiä laulupaikkoja).

192. "käänyt matkasa sannoo, käämätön arveloo" (matkakertomukset).

193. "se laolo arvoksee vaekka se ol sokkee" (laulaa arvokseen).

194. "illathan sitä ennen istuttiij ja tarottiin arvvuutokssii", "nehän ne ol iltahuvia sitten ne semmoset arvuutokset", "kyllä niitä arvauksija arvoteltiin se mitä muistettiin, aina ehtoisin" (arvoitukset iltojen ilona).

195. "itek kuki ällillää teki niitä arvuutuksia" (arvoitusten alkuperästä).

196. "kolome arvuutusta kun osasi pannaj jotta se ei arvanna jälekkäen niin sittä se joutu hymylään" (arvoitusleikki).

197. "sitä torveahan sitä tehtiin ja sitä törryyteltiin" (tuohitorvet).

198. "menin maa nukkumaa taik heräsin nii aina mul ol laulu ensmäne" (päivän aloittaminen ja päättäminen lauluun).

199. "ku se soittahutti mettäs se kuulu koti astikka" (tuohitorvi).

200. "minä arvautar, rupias sinä arvaajaksi", "jos ei kolomee perättäi arvana sitte silemät siottii ja vietii hytelää", "ku et arvaa arvotusta sit piäset rahkolaa" (arvoitusleikkejä).

201. "yks onkki ist laulaja ja toized jälest siz laulad" (kansanlaulujen esitystavasta).

202. "itsekse hiljagaista laula" (oma laulu).

203. "hynäjä laula, itsekse hiljagaista laulaa" (hynäillä omaa laulua).

204. "lauloimma ilta pitkä", "syksystä aletti käymä ilta istumassa", "sis käytti nidä illoja pidämäz" (iltojen istuminen).

205. "meil äijä soitti kandeliada" (isä kannelta).

206. "lägäjä ommada eloa nigu kaska" (kertoo elämästään, oma laulu muuttui oman elämäntarinan kertomiseksi).

207. "oli ni vesol olla illalla ko kaikellaisi juttui keksitti" (vesselät iltajutut).

208. "mö kera laulatti" (laulaa keralla eli yhdessä).

209. "kuntele ku hä komial änel lägäjä" (tarinoiden kertojilla miellyttävä ja rauhoittava ääni).

210. "hä oh hyvä laulaja mez", "oli laulaja naine, se siz lauloi" (laulajina miehiä ja naisia).

211. "kandelia oli mokkoma kolminurkkain" (kanteleen muodosta).

212. "hä on selvä laulama" (vrt. vieraat juomalaulut).

213. "Antti soitta vaig mil soidul" (soittajien suku).

214. "heinäl lehel miägi mahan soitta", "koivul lehel vil soideda", "poiga tegi pajusoidun" (kotoperäisiä soittimia).

215. "otti kandelian rinnam pälle, ja sis sormiloil trallatteli" (soittamaan ryhtyminen).

216. "jalal miä tumpsudan" (rytmisoitin).

217. "nyd miä kepsudan tantsia" (kepsutan).

218. "kel on harvad hampad, se on laulaja" (laulajan tuntomerkkejä).


219. "pläsitäh jähkelehtetäh", "jumsetah pläsitäh", "plässiy höpsyttäy", "hyttyö pannah""huisketah pläsitäh", "tanssii hitsuttaa", "läkkä nygöi hipsie", "plässie hievahutella", "hetkevyttih plässimäh" (vieraan tanssia-sanan vastineita).

220. "vuota, juohattelen suaroa", "mustan yhen zoakkunan" (satujen nimityksiä).

221. "jäittsäine kalkkalon sydämez" (helistimet luisiin ja puisiin koteloihin tai varsiin kiinnitettyjä pyöreitä kiviä).

222. "jouhikas" (jouhikko, 3-kielinen soitin jonka kielet jouhista).

223. "se vanaha aikah siitä joijuttih" (joiuttiin).

224. "ka kun nuotalla ta verkolla lähettih ni silloihan ne joiku" (pyyntionnea tuovat joiut).

225. "konsapa joijuttih - no ikävissäh, talvella siitä, ta riihtä puijessa, riihtä puijessahan se joiku toiset" (ikävää lievittävät joiut, vuodenaikaisjoiut ja työjoiut).

226. "ei se i sitä kaikki joikun", "ei meäm paikalla niinkänä joijuttu mium muistoh, voan Uhtujas joiku",
"ta pohjaseh päin kul läksi, sielä joijuttih" (joikumisen alkuperästä).

227. "paginan jatkokse vie sanazen sanoi" (pakinat).

228. "akkani pajuo hellerrytteä" (pajua eli laulua).

229. "soiton jamu kuuluu, ken tulloo soiton ker" (tulla soiton keralla).

230. "ken kui eleä, itköy" (itkuvirsien alkuperästä).

231. "virtt itkietäh kuoliel, da miehel menijäl, enn itkiettih dai hätken nägemättömäl" (kuolleelle, naimisiin menijälle ja pitkästä aikaa nähdylle itketyt itkut).

232. "mieki olen kuulluk kyllä montaki itkijie vain em mie semmoista itkijeä kun se, talvisen yön yhteh palah aivan huhuou" (itkut tunteva eukko).

233. "kai ilmoinkuvamien kuunnelles, ilmoinsorimien sulaelles pideä ottoa suuret sundugazet sulie sanazie" (itkuvirsien kieli).

234. "ilohkuo pietäh" (ilon pitäminen).

235. "otti kandelon käsillä, ilon ittseä lähemmä" (kantele=ilo).

236. "olkah ikäh ilokivi, kun kerral lauloma" (kivi jolla kerran lauletaan muuttuu ilokiveksi).


237. "issume ilokivellä" (ilokivet).

238. "nuor aigu on ilonaigu" (nuoruus ilon aikaa).

239. "illoilla keräytyy nuoret, siih tulou ta siinä kisatah" (keräytyä kisaamaan).

240. "lähettögö iltakerahmoh" (kerahmo, keräytyä yhteen).

241. "ilduketsoi" (iltamat jossa naiset kehräävät ja laulavat).

242. "kuhjeloittav koiz, kaikkih igruloih ei lähte", "ei pidäs työndeä nuorie ildukettsoloih, kaikkih kuduloih" (osa iltamista vierasta alkuperää).

243. "nouskoa nuoret ylös, jo on vanhat valviella, ikiloput istumassa" (tulen ääreen kutsuminen).

244. "iluo piettih, ikraittih" (ilon pitäminen).

245. "igrupuu" (ilopuu, kanteleen nimityksiä).

246. "ilakka synty" (ilakka eli riemu, ilakoida).

247. "niin alettih kisata höyryyttöä" (tanssia).

248. "pajuo hyrähytti" (hyräili laulua).

249. "jupka hyzähtih kizates" (hame ratkesi tanssiessa).

250. "tyttö kun ei kizauteta se siitä huureis istuu" (istuu pahoilla mielin kun ei tanssiteta).

251. "pajuo ku myö heläsköitimmö" (heläsköittää laulua).

252. "tantsittih dai hubie piettih" (pitää hupia).

253. "neidine pajuo helähyttelöy" (helähyttää laulua).

254. "helevyi soittamah, mängeä nygöi kizah" (helevöityä soittamaan).

255. "harakantanssii pannah" (eläinten liikkeitä ja ääniä jäljittelevät tanssit).

256. "kandeleht azettau soitandalleh" (asettua soittamaan).

257. "kapsetah pläsitäh", "hyvin karratah", "plässie kataittsou", "kutkahutammo plässie" (tanssimista tarkoittavia sanoja).

258. "pajuo kaikahuttoa" (laulaa-sanan myöhäisestä alkuperästä).

259. "myö kun därvellä lauloimma kaikattelimma yhteh iäneh, kyllä se kuulu kaunehelda" (yhteen ääneen laulaminen).

260. "tunturit kajutah vastah kul laulau" (tuntureille laulaminen).

261. "kajahutaldas pajoo, myö kuundelemmo" (kajahuttaa pajua).

262. "kajahutti pajattoa" (paju=pajattaa, alkuperäinen laulua tarkoittava sana ääni).

263. "läkkä kallis, kainaloh" (tanssiin pyydettäessä).

264. "kaksikielini soitto" (soitin).

265. "kaklakisoa kisattih, semmosta vain, kaklakkah käveltih" (tanssia jossa mentiin kaulakkain).

266. "kaikki sai männä tytöt ta pojat, parittoan" (kaklatusta tanssittaessa).

267. "kalkkaloizet tsilistäh" (kulkuset).

268. "kandelehta helävytteä" (kanteleen äänestä).

269. "otas kandeleh da soita" (perustaitoja).

270. "ennen vahnaz kandeleh oli joga talois" (kantele joka talossa).


271. "kandeleheh kizatah" (lauletaan ja tanssitaan kanteleen säestyksellä).

272. "azetti kandelehen" (viritti).

273. "yks sanoi lauloa, soittaja kannattoa" (kannattaa eli säestää).

274. "iändä kannatettih" (laulettiin esilaulajan jäljessä).

275. "metsässä kasvat, koissa syntyt, seinällä seisou ta karajau" (arvoitusten rakenteesta).

276. "kabrehensarvel lullutettih" (sarvisella torvella).

277. "kazalla soitetah" (ruokopilli).

278. "eri pajol on omah loaduh i kaza" (jokaisella laululla rytminsä ja sävelensä).

279. "linnut pajatetah omah i kieleh, ken mih malttau kazah" (vanhimmat laulut lintujen ja eläinten äänistä jäljiteltyjä).

280. "pajon kazoa pidäy noudoa" (noutaa eli tapailla säveltä).

281. "se oli katreli mitä ne kisattih" (vieras tanssi, oma tanssimista tarkoittava sana).

282. "silmän kaunist otammo, kizoa katsommo" (silmäniloa tanssin katsomisesta).

283. "mi on soatu syntymättä, kavotettu kasvamatta, puun alla, petäjäm peällä" (arvoitusten aiheet luonnosta).

284. "vuota kerrom uvvessah, ei hyvim mennyh tsottu" (tsottu eli tarina).

285. "keägäl azetetah, vällendetäh da kiinitetäh kandelehen sruunii" (kielien virittämiseen käytetty apuväline).

286. "azetin kielet soittoh" (kielien asettaminen).

287. "kandelehen kieli" (kielisoitin).

288. "kiikkoa pyöritäh" (omalta kuulostava tanssi).

289. "raijasta viännetty, sertsa poisen dernitty i kielyt luajittu sih, tuohesta sarvut kiäritty" (pajupillin rakenteesta).

290. "nuoret kimputah" (painivat, vrt. käydä kimppuun).

291. "kiba loppih" (kilpailu loppui, vrt. kipaista).

292. "muskad vietäh kisanhändeä, poalikkastu istoi, jallad vastai, kudoal käiz enne pakkuu" (kisanhännän vetäminen).

293. "puupalikku kuuluu kisanhännäkse" (palikan vetäminen jalat vastakkain kaikilta uralilaisilta kansoilta tavattu kisa).

294. "kizatanderel ollah nuorizat" (kisatantereet).

295. "nuorelajjal on kizavo mielez" (nuoruus kisailun aikaa).

296. "nuoret on tultu kisah mejäl luo" (naapuripitäjän nuoret).

297. "kizoilleh ollah nuorizod" (tanssimassa).

298. "ta siitä mäntih kisoamah sinne, konsa sarajalla, konsa kisakankahalla" (kisapaikkoina ladot, yliset ja kankaat).

299. "hökkäh, läppäh, kykkih kisatah" (pelien nimiä).

300. "kisattih meättsyh" (pallopelin nimi).


301. "kivet moas kitkeydy" (kannelta soitettaessa, kanteleen taikavoimista).

302. "yhteh kitsmah kerryttih" (ilonpitoon).

303. "kitsmatah kizatah" (iloitaan ja tanssitaan).

304. "klinkeh kuuluu kandelehen" (kanteleen äänestä).

305. "soittoa itsekseh klinketteä" (opettelee soittamaan).

306. "gleittäem puuloi pideä kandeleheh panna" (liimata kanteleen osat, liimoja kuusenpihkasta, tuomesta, kalanrakoista ja nahoista).

307. "soitto ku hirahtah, ga neidizet kohietah pihoile" (soiton voimasta).

308. "a vuota vain, sanon kuatskan" (kaskun).

309. "pajuo koatskahutti" (lauloi eli kertoi laulaen).

310. "sormie veitäh, kudoal on enämbi vägie, kudoal sormi kokotilleh pyzyy" (vedetään sormikoukkua).

311. "hökkäh kisaima kolmikannassa" (pelien nimiä).

312. "ennem pyhätpäivät kolloih loskotettih kizattih" (pelattiin kyykkää pyhäpäivät, vieraat pyhät, oma kisaaminen).

313. "yhen konazen vie kizoammo, soita vie" (konasen eli tanssin).

314. "ei konah piässy" (tanssimaan).

315. "oli niidä konstikkahie, ylen oli konstit kovat, toizel paremmat" (tietäjillä).

316. "mie olem monta kertoa ollun konstuimassa" (taikomassa).

317. "kontakka" (noitarumpu).

318. "korvammagied otan, soittuo kuundelen" (soiton tärkeydestä).

319. "latsall istu ikkunakorvassa aina ta laulo siinä" (laulupaikkoja).

320. "sana on kotskalleh, ei sua arvata hänem paginoa" (sana mutkallaan eli vertauskuvallinen).

321. "koukkusormie vejettih" (sormikoukkua).

322. "grökitteä" (hyppii karhunkävelyä jalkojen ja kämmenten varassa).

323. "kruukat pystetäh, kymmene yhtel tsural, kymmene toizel, kaks askeldu välie, pystöilleh, riävylleh poikki juomas, sit kolme askeldu iellehpäi tseri, sit tiähtet tsuran toizen, mis kohtie pidäy lykätä" (kyykkä-pelin valmisteluja).

324. "ka kun nuotalla ta verkolla lähettih ni silloihan ne joiku" (pyyntionnea tuovat joiut).

325. "kuikuttoa lauloa" (laulaa surullisesti, vrt. kuikan laulu).

326. "sano kolme arvoutusta, jotta kumpoa ei ole ni ken kuullut" (oma viihde).

327. "kutehmat, illatsut kizat" (iltamat).

328. "kävelöv yheksä yödy puustile metsile, kuz ei linnut peälittsi lennetä" (noitamatkan kuvaus).

329. "etähöäte kuuluu tsilliej joru" (kulkusten kilinä).

330. "se aina laulo ta se oli kuullut vanhemmiltah" (vanhemmilta saadut laulut).


331. "illalla jos arvauteltih, siitä yöllä moatessa kuvatteleutu arvautuksen akka" (arvoituksen haltija tuli uniin, laulujen tapaan eläviä olentoja).

332. "kyngäkkäh pyöritäh neidizet, toittsi juovundas sah" (pyöritään käsikynkkää kunnes alkaa pyörryttää).

333. "sielä lyötih kyykkeä, kisattih kyykkeä" (lyömäpeli).

334. "käpy käski laulamah, verkon silmä soittamah" (puhteita tehdessä lauletut laulut).

335. "käbeä juostah" (käpää eli hippaa, vrt. käpälä).

336. "käbä tabailou, toized juostah da näpätäh käbeä, kenen tavannou, se käbäkse" (käpä-leikki).

337. "no käsikisa oli semmoista, tytöt alotti sen, tytöt otti pojan käsikisah, käveltih lattiella käsikeässä puoleh toiseh, ta käsie heiluteltih ta käveltih vain" (tansseja).

338. "keilah ruvetah" (pelaamaan kyykkää).

339. "keskizen kobristellah toine tostu" (vedetään vyötäisistä pystypainissa, vrt. vierasperäinen maassa painiminen).

340. "kilkkah kizoanda" (peli jossa lyödään laudalta palikoita).

341. "kilkkapoalikka on kirvehellä vessetty da sillä kilkatah" (kilkkapelissä käytetty puupalikka).

342. hantit valmistavat kielisoitinten kielet hirven jänteistä.

343. nganasanit pyytävät noitien apuhengiltä (kuoika) enneunia (puvuissa roikkuvat henget).

344. saamelaiset aloittavat tarinan sanoin "nu leat mii gullan" (niin sen kuulimme) tai "sahka lea beaggan"
(niin se kerrotaan).

345. saamelaisten noitien (noaidi) apuhenkiin kuuluu vuornes lodde (peto lintu), passe vare guli (pyhän vaaran kala), passe vare lodde (pyhän vaaran lintu), passe vare sarva (pyhän vaaran peura) ja passe vare olmaj (pyhän vaaran mies).

346. saamelaiset noidat voivat ottaa mittaa toisistaan apuhenkiensä (noides-woeigni) välityksellä (hengen kohtalon uskotaan heijastuvan noitaan, peurahengen menettäessä sarvensa sairastuu noitakin).

347. saamelaiset pitävät noitien tärkeimpinä apuhenkinä noitaa kuljettavaa peuraa (saiva sarva), alisen matkoissa avustavaa kalaa (saiva guelie) ja yliseen johdattavaa lintua (saiva leddie).

348. saamelaiset kutsuvat joiun sanoja luohtiksi (pidetään vähemmän tärkeänä kuin "elävää säveltä").

349. nenetsinoidat koettelevat ja opettavat itseään kymmeniä vuosia (sitten vasta "oikea noita").

350. nenetsit ryhtyvät noidiksi enteitä saatuaan (lapsen päässä olevat ohuet kohdat, syntymämerkit, nuoruudessa koetut sairaudet).

351. nenetsinoidat aloittavat varusteinaan pelkkä vyö ja jalkineiden nauha.

352. nenetsinoita saa ensimmäisen kannuksensa 7 vuoden opintojen jälkeen (myöhemmin saa luvan kiinnittää kannukseen riipuksia).

353. nenetsit jakavat noitia niihin joiden apuhenget elävät ylisessä, niihin joiden apuhenget elävät alisessa ja niihin jotka ottavat kiinni sieluja kuolleiden maahan johtavan jäisen polun varrella.

354. nenetsit kutsuvat ylisen noitia nimellä vydutana.

355. nenetsien vydutana-noidat parantavat, ennustavat tulevaa, tekevät ihmeitä, keskustelevat ylisen henkien (khekhe) kanssa ja pitävät istuntoja kodan pyhässä takaosassa.

356. nenetsien alisen noidat parantavat, paikantavat kadonneita, auttavat synnytyksessä, pitävät istuntoja
pimeässä kodassa, käyttävät kirvestä henkien houkuttelemiseen ja keskustelevat alisen (nga) ja veden (id erv) henkien kanssa.

357. nenetsit kutsuvat kuolleiden sieluja johdattavia noitia nimellä sambana.

358. nenetsien sambana-noidat keskustelevat alisen henkien kanssa, pitävät istuntoja hiipuvan tulen ääressä (kodan oviaukolla istuen), käyttävät kirveen päälle asetettua maata luodessaan yhteyttä aliseen (nimeten samalla ilman, maan ja veden henget) ja johdattavat kuolleiden henkiä alisesta päivänlaskun suuntaan (maanittelevat henkiä taikasanoin).

359. nenetsien mukaan noitien jakaminen alisen ja ylisen mukaan ei tarkoita hyviin ja pahoihin jakamista (kaikilla sama päämäärä, oman heimon hyvinvointi, tekevät vahinkoa vain heimon vihollisille).

360. nenetsit tarkoittavat alisen noidalla maan ja veden henkiin erikoistunutta noitaa (alista pidetään myöhäisenä eli keinotekoisena käsitteenä).

361. nenetsinoita pitää istuntoa tulen ääressä valkoisen porontaljan päällä.

362. nenetsit puhdistavat noidan istumakodan katajia, poronkarvoja tai joutsenen untuvia polttamalla.


363. nenetsinoita pitää kannusta vasemmassa ja kapulaa oikeassa kädessään (kannuksen kalvo lämmitetään
tulen yllä ennen käyttöä). 

364. nenetsit kutsuvat uuteen kannukseen sukulaisnoidan hengen (toisen tiedon mukaan "maailmanpuun-
emon-sukulaisen").

365. nenetsinoidan uskotaan saavan pukunsa päälle puettuaan "kaiken-näkevän-voiman" jonka avulla voi matkustaa maailmojen välillä ja keskustella henkien kanssa (ilman pukua tavallinen ihminen).

366. nenetsit pitävät noidan sauvaa maailmanpuun ilmentymänä (vaakapuiden (5-7) uskotaan yhdistävän
sauvaa olevaisuuden tasoihin). 

367. hantit kutsuvat tarinoita nimin mant, mont ja mas.

368. unkarilaiset kutsuvat tarinoita nimin mese, meset ja mesel.

369. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, vitsailemista, kujeilemista, ottelemista ja kisailemista
(viron nali, mordvan nalko).

370. sanalla karc tarkoitetaan sitran kaltaista kielisoitinta (mordvan karzi, marin käros, udmurtin kirez).

371. sanalla tanhu tarkoitetaan tanuin eli tuohivirsuin ja naamarein esitettyjä pyhiä tansseja (viron tanu= myssy, hantin tontoy=tuohivirsu).

372. sanalla morottaa tarkoitetaan laulamista, soittamista, huutamista, meluamista ja vahingollisten henkien karkottamista (mordvan moro, marin muro, hantin mora, vrt. sukunimi Morottaja).

373. sanalla mus tarkoitetaan ennustamista, lausumista, loihtimista ja rukoilemista (marin muzeda, hantin munoz, mansin mul).

374. sanalla kisailla tarkoitetaan kilpailemista, leikkimistä, tanssimista, juoksemista ja painimista (saamen gizze, hantin kes, mansin kas, unkarin kuzd).

375. sanalla jek tarkoitetaan tanssimista (udmurtin ekt, komin jekti, hantin jeko, mansin jek, vrt. kevyttä askelta tarkoittava jälki, kantauralin jelkä).

376. sanalla jutella tarkoitetaan puhumista, tarinoimista, elehtien ja eläytyen kertomista ja soiton ja tanssin säestyksellä kertomista (viron jutt, mordvan jofta, unkarin jatek).

377. nganasanien soittimiin kuuluu kannus ja hanhen sulasta tehty pilli.

378. nganasanit jakavat kannuksia ylisen matkoilla, alisen matkoilla ja synnytyksissä käytettyihin (jokaista lyötäessä eri puku päällä).

379. nganasanit saavat kannuksiin tarvitut puut enteiden ja unien mukaan ("Puu-emo ojensi kolmihaaraisen oksan ja kehotti laatimaan siitä kolme kannusta").

380. nganasanit pitävät noitien kykyjä periytyvinä (noidistaan tunnetut perheet ja suvut).

381. nganasanien mukaan noidat "edustavat sukua elämän (nguo) ja kuoleman (barusi) henkien edessä".

382. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä nimellä diamada.


383. nganasanien lauluihin kuuluu elämänkerralliset omat laulut (seuraavat ihmistä läpi elämän, mitä pidempi
elämä sitä pidempi laulu).

384. nganasanien omat laulut kertovat ajatuksista, tunteista, elämän tärkeimmistä tapahtumista ja kotipaikasta (joskus myös muista perheenjäsenistä). 

385. nganasanit kutsuvat omaa laulua nimellä mana balyma (minun lauluni, toisen tiedon mukaan nimeen yhdistetyllä balu-sanalla).

386. nganasanit aloittavat oman laulun sanoin "minä kerron", "alan kertoa" tai "alan kertoa elämääni"
(toisen laulua esitettäessä mainitaan ihmisen nimi).

387. nganasanien omilla lauluilla on periytyvät sävelet (kaikki perheenjäsenet tunnistavat sävelen).

388. nganasanit hyräilevät omia lauluja yksin ollessaan, ihmisiä ajatellessaan ja läheisten kanssa iltaa istuessaan (vrt. joiut).

389. nganasanien parhaimmat laulajat muistavat useiden menneiden polvien lauluja (muodostavat yhdessä
suvun tarinan).

390. nganasanit sepittävät oman laulun jonkin tärkeän enteen tai tapahtuman jälkeen (naimisiinmeno, sairaudesta toipuminen). 

391. nganasanien omat laulut sisältävät sukulaisten nimiä (lauluista käy ilmi mihin sukuhaaraan kuuluu).

392. nganasanien omien laulujen sävelet periytyvät perheissä (yhdellä perheellä "eläväisiä", toisella "rauhallisia").

393. nganasanit perivät lauluunsa sävelkulkuja molempien vanhempiensa perheistä (sävel pysyy samana ja toisaalta muuttuu jokaisella polvella).

394. nganasanit kutsuvat laulettuja tarinoita nimellä sitabi (lauletaan vuoropuheluina, kuuntelijat osallistuvat esitykseen kysymällä kysymyksiä ja osoittamalla tunteitaan, "hyväksyntää", "ihmetystä").

395. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä ulkonäön mukaan (d´a-mad´i, kurkullinen-eläin, sejmid´a, silmät-omaava, kuvat valmistetaan näköisekseen).

396. nganasani-noidan puvun uskotaan kuvaavan hirveä (ommeltu hirvennahasta, selkäpuolella sarvia kuvaava metallikoru, jalkineet muistuttavat kavioita).

397. nganasani-noidan pukuun kiinnitetyt korut kuvaavat noidan tärkeimpiä apuhenkiä. 

398. nganasani-noitien pukujen apuhenkiin kuuluu naaras ja uroskarhu (vetävät noidan rekeä "minne tahansa"),
kuusi hanhea (auttavat yliseen noustaessa, kuvina hanhenpääkoruja) ja kolme vesilintua (auttavat sukeltamaan
sieluja, kuvina vesilintujen pyrstöjä).   

399. nganasani-noidan puvun hihojen uskotaan kuvaavan siipiä (levitetään sairaan päälle "kuin poikasiaan suojeleva lintuemo", uskotaan karkottavan tautien henkiä). 

400. nganasanit pitävät kannusta hirven hahmoisena (kannuksen päät "maata etujaloillaan kuopiva hirvi").

401. nganasanien mukaan noita "kuopii maata kannuksen taikapedoilla" (kehyksen reunaan kiinnitetyt nupit,
toisen tiedon mukaan raivaa pedoilla tietä aliseen).

402. nganasanit kutsuvat noidan avustajaa nimellä tuoptusi (aloittaa noidan apuhenkiä kutsuvan laulun johon läsnäolijat osallistuvat laulaen ja hou hou-huudoin). 


403. nganasani-noita alkaa laulaa vasta apuhengen (dyamada) ilmestyessä (avustaja toistaa noidan säkeet
eli "auttaa lentoon lähdössä").

404. nganasanit kutsuvat kannusta nimellä hendir.

405. nganasanit kutsuvat kulkusin varustettua sauvaa nimellä nindi hua (kulkuset=sanku).

406. nganasanit kutsuvat kannuksen ja sauvan lyömiseen käytettyä kapulaa nimellä hosi (vrt. Hossa).

407. nganasani-noidilla on jokaiselle apuhengelle oma laulunsa (kuvastavat hengen luonnetta, lauletaan eri tahtiin ja korkeudelta).

408. nganasani-noitien henkiin kuuluu 8-jalkainen suurisarvinen villipeura jonka toinen sarvi kuvastaa kesää
ja toinen talvea (voimakkaita suojelushenkiä).

409. nganasanit kääntävät silmikon (seymidi) henkien maailmaan siirtyvän noidan silmille (laulun loputtua nostetaan silmiltä ja noita palaa ihmisten maailmaan).

410. nganasani-noidan pukuun kuuluu parka, esiliina, lapaset, päähine ja jalkineet (pukua voidaan pitää soittimena).

411. nganasani-noidan peurannahkaiseen pukuun kuuluu mustia kolmionmuotoisia kirjailuja (helmoissa ja selkärangan ympärillä, uskotaan vahvistavan noidan selkää), selkäpuolella sijaitsevat kolme kolmionmuotoista "linnunhäntää" (toimivat pelastettujen henkien sijoina, auttavat noitaa liikkumaan alisessa ja veden alla),
pehmeitä nahkanauhoja (estävät maan koloista tulevia sairauksia), kangasnauhoja (alisesta pelastetun lapsen hengen kädensijoiksi), napaketun ja suden karvoja, hihat ja lapaset (muistuttavat peuran etukoipia), metallinpalasia (auttavat noitaa murtamaan jään aliseen matkatessaan) ja kuusi taivutettua raudanpalasta (kuvastavat hanhenpäitä joiden avulla noita lentää yliseen).

412. nganasani-noidan peurannahkaiseen esiliinaan (karvapuoli sisäänpäin) kuuluu mustia kolmiokoristeluja (keskellä ja reunoissa), navan kohdalla oleva musta soikio, nahkanauhoja, napaketun ja suden karvoja, kaksi vaskista puolikuuta (navan ja nivusten kohdalla, henkien maailmassa olevan noidan lepopaikkoja) ja kaksi vaskista ketjua (pelastettujen henkien sijoja).

413. nganasani-noidan päähine koostuu kahdesta pään päällä ristiin menevästä nauhasta ja silmien eteen tulevista puna ja sinijuovaisista hapsuista.

414. nganasani-noidat käyttävät raskainta pukuaan alisen matkoihin, kevyempää pukua ylisen matkoihin ja kevyintä pukuaan ennustamiseen.

415. enetsit kutsuvat voimakkainta noitaa nimellä budtode (kokonaisen puvun omaava, oikeus ottaa yhteyttä ylisen henkiin).

416. enetsien naisnoidan peurannahkapukuun (karvapuoli sisäänpäin, nahkapuoli maalattu punaiseksi) kuuluu monenlaisia koristeluja (poronkarvoista, nahanpaloista, napaketun karvoista, lintujen siipiluista, kulkusista, napeista), kolme selkäpuolelle ommeltua siivekettä ("linnunhäntiä"), noidan apuhenkiä kuvaavia koruja (peura jolla matkaa yliseen, tarunomainen lintu, saukko, kurki, yhdessä istuva akka ja ukko), hihoihin kiinnitettyjä nahkoja (kuvaavat linnunsulkia), 7-reikäinen metallirengas ja puvun päällä pidetty linnun rintaluu (johon kiinnitetty koruja, kulkusia, rautaheloja ja tupsuja).

417. enetsien naisnoidan päähineeseen kuuluu neljä korvakorua (koiran tai napaketun karvoista), nahkahapsuja (silmien eteen), taivutettu vaskilevy (jossa yhdeksät kasvot) ja peuransarvea kuvaava kärki (jolla "voima erottaa ukkospilviä").

418. nganasanien kannukseen (hendir) kuuluu villipeuran nahalla päällystetty soikiomainen kehys, kehyksen neljään rautaniittiin kiinnitetty kädensija (niitit kuvaavat peuran olkaluita) ja kannuksen kalvoon maalattuja mustia ja punaisia kuvioita (ihminen, napakettu, reki, susi, tähti).

419. nganasanit veistävät kannuksen kapulan käyrän kauhan muotoiseksi (päähän maalataan kasvot).

420. nganasanien kapuloita jaetaan peuran koipinahalla päällystettyihin alisen kapuloihin ja peuran sarvinahalla päällystettyihin ylisen kapuloihin.

421. nganasanit käyttävät kapuloita ennustamiseen (kasvot ylöspäin hyvä enne).

422. enetsit veistävät kannuksen soikiomaisen kehikon lehtikuusesta (kalvo peurannahasta, miehelle hirvaan, naiselle vaatimen).


423. enetsit maalaavat kannuksen kalvon sisä ja ulkopuolelle punaisia ja mustia kuvioita (suuri ympyrä, vuoret, päivä, kuu, taivasihmiset).

424. nenetsit säestävät noitamatkaa goi, goi, goi-huudoin (huudetaan jokaisella kannuksen lyönnillä).

425. nganasanit kävelyttävät noitakokelasta taigalla silmät sidottuina esineitä etsittäen ja esteitä eteensä laittaen (aistien harjottamista).

426. hantien mukaan noidaksi alkava saa enneunen luojahenki Torumilta (unen jälkeen alkaa ennustaa salaa kala ja metsäonnea, jos ennustukset alkavat mennä oikein ilmoittaa valinnastaan julkisesti).

427. nganasanien kannusten maalauksiin kuuluu kaksi yhdensuuntaista viivaa (musta ja punainen, uskotaan kuvaavan kahta vuodenaikaa).

428. selkupit veistävät kannuksen korvat seitsemästä puulajista (koivu, mänty, pihta, lehtikuusi, tuomi, leppä
ja paju).

429. selkupit veistävät kannuksen kapulan siperianmännystä (alapuoli maalataan mustaksi, yläpuoli punaiseksi).

430. selkupit liimaavat ylisen matkoihin käytettyyn kapulaan hirvasporon päänahan.

431. hantit käyttävät alisen matkoihin mustaksi maalattua kapulaa (pää päällystetään karhunnahalla, oikeasta käpälästä).

432. hantien kannuksen valmistukseen kuuluu kehys ja kapulapuiden etsiminen metsästä apuhenkien välityksellä (valittu puu rikkinäinen, kerätään kaikki jäljellä olevat palaset), puiden kokoaminen Vanhan-käly-naisen asuttamalle suolle (kohtaan jossa "kaksi henkien jokea kulkee samaan suuntaan"), kalvon valmistukseen pyydetyn peuran kaatopaikalle palaaminen (etsitään luita), peuran jäännösten henkiin herättäminen (laaditaan kuvansa "seitsemästä kylkiluusta"), kahden korppihengen (isä-korppi, emä-korppi) lähettäminen "elämän ja kuoleman vettä noutamaan" (kuoleman vesi yhdistää peuran osat, elämän vesi saa peuran hengittämään),
henkien maailmaan matkaaminen henkiin herätetyllä "kannus-peuralla", kotka-joen luokse saapuminen, sillan luokse saapuminen, mustaa väriä sisältävän joen luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), punaista väriä sisältävän joen luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), kivisen joen luokse saapuminen (apuhenget keräävät joesta pikkukiviä tulevien noitien kannusten korviksi), "seppien paikkaan" saapuminen (sepiltä saadaan kannukseen tarvitut metalliosat ja henkien kuvat) ja matkan päättävä maailmanpuun luokse saapuminen (kaikki kannukset maailmanpuun eli Puu-emon jälkeläisiä).

433. hantit kiinnittävät kannuksen kehyksen siperianmännyn juurilla tai tuomen kuorella.

434. hantit valitsevat kannusten kädensijoiksi haaroittuneita koivunoksia.

435. nenetsit valitsevat kannusten kädensijoiksi haaroittuneita poronsarvia.

436. hantien kannukseen kuuluu kehyksen sisäpuolelle kiinnitetty koivuinen kädensija, seitsemän kehyksen ylälaitaan kiinnitettyä korvaa ja olevaisuutta kuvaavia ympyräkoristeluja.

437. nganasanien suullista perinnettä jaetaan urhoista kertoviin runolauluihin (sittab, esitetään talvi-iltoina, pidetään elävinä), ilkikurisista huijareista (dyaiku, oeloko), ihmisiä syövistä jättiläisistä (sige) ja hassun- kurisesta Ibulista kertoviin tarinoihin (dyurume), vertauskuvallisiin tarinoihin (keineirsya), arvoituksiin (tumta) ja sanontoihin (bodu).

438. nganasanien luomistarinoissa maa syntyy naispuolisen Kaiken-silmät-omaavien-olentojen-emon tahdosta (maanhenki Sirutangun puoliksi poronhahmoisen pojan tullessa maan ensimmäiseksi asukkaaksi ja ihmisten suojelijaksi, vrt. saamelaisten Myandesh).

439. nganasanien lauluperinnettä jaetaan omiin lauluihin (bal), vanhempien sepittämiin lastenlauluihin (nuona bal, lauluista tulee lasten kasvaessa omia lauluja), kehtolauluihin (landirsipsa bal, periytyvät emolta tyttärille), vertauskuvallisiin lauluihin (keneirsya kainarue), vuoropuheluina esitettyihin runolauluihin (sita bi, lauletaan kuolleiden urhojen säveliä käyttäen, sukujen sävelten kokoelmia), tanssien aikana laulettuihin lauluihin (narka kunti, jäljittelevät eläinten ääniä) ja noitien esittämiin henkien lauluihin (nada bal, noita laulaa, nuorempi noita toistaa).

440. nganasanien noitalauluja jaetaan henkiä kutsuviin lauluihin (nabatachio bal), ennustaviin lauluihin
(khositapsa bal) ja pyytäviin lauluihin (nantami bal).

441. nganasanit kutsuvat kannusta nimellä khendir, kulkusin varustettua sauvaa nimellä chire ja kannuksen kapulaa nimellä kheta (pyhää tarkoittavia sanoja, vrt. kamassin khä, talvi, mordvan chi, kehä). 

442. nganasani-noitien puvuissa roikkuviin apuhenkiin kuuluu nuon (kuikka), koker (kurki), denkuika
(joutsen) ja chedo (kuu).

443. nenetsit pitävät noitien apuhenkiä vahingollisina koska joutuvat tekemään paljon vahinkoa noitaa puolustaessaan (osa vahingollisia, osa parantavia, jokainen henki erilainen).


444. nenetsinoidat ovat mukana kaikissa heimon tärkeimmissä tapahtumissa (lohenkalastuksen aloittaminen).

445. nenetsit kutsuvat laulettuja tarinoita nimellä syodobobs ja kerrottuja tarinoita nimellä uahanoku.

446. nenetsien arkitarinat kerrotaan ensimmäisessä persoonassa (päähenkilön äänellä). 

447. nenetsien arkitarinat kertovat perheiden elämästä, pyyntimatkoista, aikuistumis ja naimamenoista,
sukujen tavoista ja ihmisten välisistä suhteista. 

448. nenetsien sankaritarinat kertovat yliluonnollisia voimia omaavien urhojen seikkailuista ja noitien
välisistä mittelöistä (mittelevät voimiaan "maalla, vedessä ja ilmassa"). 

449. selkuppien tarinoissa tarunomainen urho Iche kukistaa jättiläismäisen ihmissyöjän Punegussen.

450. selkupit uskovat Ichen palaavan jonain päivänä tehden väkensä kylläiseksi ja onnelliseksi (joutui pakenemaan "vieraita jumalia").

451. nganasanien kannukseen kuuluu tähtikuvio seulasia esittäviä pieniä reikiä (rei´istä katsomalla voi suunnistaa öisin).

452. selkupit maalaavat kannukseen liskojen ja puiden kuvia.

453. nenetsit pitävät päähinettä noidan tärkeimpänä varusteena (sisältää eniten voimaa ja apuhenkiä).

454. nganasani-noidan peurapuvun ympäri kulkee mustin ja punaisin kolmioin koristeltu 5cm leveä raita (ommellaan villipeuran karvoista).

455. nganasanit värjäävät noidan peurapuvun oikean puolen punaiseksi (päivä, valo, kesä) ja vasemman 
puolen mustaksi (kuu, pimeys, talvi). 

456. nganasani-noidan pukuun kuuluu kaksi vyötärön alle kiinnitettyä karhu-henkeä (vetävät rekeä, suojaavat noitaa valheilta ja pahuudelta), puvun yläosaan ommeltu elämää antavan Niluleminuo-hengen sija (valmistettu
nahkasuikaleista ja vaskilevyistä), puvun oikealle puolelle ommeltu pyöreä vaskikoru (korussa kaksi tähtikuviota), olkapäihin kiinnitetyt vaskilevyt ("karhunkäpälät"), kaksi sirpinmuotoista korua ja tiuku
(joiden avulla noita palaa alisesta), 60cm pitkä rintalevy (jossa "yhdeksän neitoa"), värikkäitä karvakoristeluja (napaketun, suden ja villipeuran karvoista), puvun keskellä sijaitseva ympyrä ("napa"), puvun yläosaan kiinnitetty rautanaamari (elämään ja päivään yhdistetyn Moredjali-hengen sija), yhdeksän vaskista päätä, hanhensiivet ja kolme selkäpuolelle kiinnitettyä häntää (pelastettujen sielujen sija).

457. nganasani-noidan pukuun kuuluu kaksi punaiseksi värjättyä kinnasta (kiinnitetään hihoihin), punaiseksi värjätyt jalkineet (koristellaan mustin kuvioin) ja punaisista ja sinisistä hapsuista koostuva päähine.

458. nganasani-noidan koruihin kuuluu pienet rautahelat (murskaavat jään aliseen matkattaessa), rauta- langoista taivutetut hanhenpäät (avustavat ylisen matkalla), vaskiset ketjut (auttavat sielujen pelastamisessaja ranteessa pidetty helmikoristeinen koru (kojka djutju).

459. nganasanit säilyttävät sukulaisnoidan korut kuoleman jälkeen (pidetään suojelevina, alkuperäiset korut helmistä, kivistä, luista ja hampaista).

460. nenetsinoidat ennustavat lyömällä kirvestä kantoon tai puukuppiin (jos kiinnittyy lujaa "henki puhuu",
puheen jälkeen "irtoaa helposti").

461. enetsit kutsuvat laulamista nimellä kinoc.

462. enetsit kutsuvat kannusta nimellä peddi.

463. enetsit kutsuvat noitaa nimellä tazebe. 


464. enetsit kutsuvat noitia nimin budtode (voimakkain, viestii ylisen henkien kanssa), d´ano (suojelee vahingollisilta hengiltä) ja sawode (heikoin, ottaa yhteyttä kuolleisiin).

465. nganasanit pitävät ensimmäisten kannusten syntypuuna "nuorta koivua, jonka ympärillä kasvaa yhdeksän kukkasta, jota ympäröivät meret, joissa elää vesilintu poikueineen".

466. nganasanien tarinoissa Puu-emo neuvoo valmistamaan "kolme koivuista kannusta, kolmen naisen pidettäväksi, kolmea tarkoitusta varten" (ensimmäinen synnytykseen, toinen parantamiseen, kolmas lumeen eksyneiden pelastamiseen).

467. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu 14 taivaallista taadjebtsjo-henkeä (kutsutaan "maan pilviksi").

468. nenetsit kiinnittävät kannuksen kahvaan ja päihin apuhenkien kasvoja (sjaadai).

469. nganasanit ampuvat noidan puvuksi tulevaan peurannahkaan nuolen silmät sidottuina (osumasta ennustetaan).

470. selkupnoidan matkan uskotaan kuulostavan siltä kuin "eläimet juoksisivat kannusta ympäri"
(eläinten äänien jäljittelemistä).

471. selkupnoidan henkimatka kulkee "läpi palavien metsien, läpi myrskyävien merien".

472. selkupnoita puhdistaa itsensä matkan jälkeen hehkuvien kekäleiden avulla.

473. hantinoidan uskotaan lähtevän alisen matkalle karhunhahmoisen hengen sylissä (matkaajana
noidan ilt-sielu).

474. nganasanien tarinoissa "Veden emo imettää noitaa, Veden emon miehen (kutsutaan alisen haltijaksi) antaessa noidalle kaksi apuhenkeä, hiiren ja kärpän" (vesinoitien alkuperästä, Veden
emon palvelijoita).

475. selkupit kutsuvat noitia nimin tetypy-sombyrni, tetypy-kamytyrni ja tetypy-aloga.

476. selkuppien sombyrni-noidat pitävät istuntonsa kodan sisällä valoisan aikaan. 

477. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, rintalevy, päähine, kannus ja kaksi kapulaa
(toinen päällystetty peuran otsanahalla, toinen karhun käpälänahalla).

478. selkupit kutsuvat kannuksen lyömiseen käytettyä kapulaa nimellä kapshit.

479. selkupnoidan puvussa olevien kurkien (karr) määrä kertoo noidan voimista (aloittelevilla siipien
kuvia, kokeneemmilla oikeus laittaa kokonaisia lintuja puvun takapuolelle, vahvimmilla seitsemän
kokonaista kurjen kuvaa).

480. selkupit maalaavat kurkien kuvia kannuksen kehyksen sisäpuolelle (tärkeimpiä eläinhahmoisia
henkiä, vuoden vaihtumisen lintu).

481. selkuppien kamytyrni-noidat pitävät istuntonsa pimeässä kodassa (tulen annetaan hiipua ennen
laulun aloittamista).

482. selkuppien kamytyrni-noidat laulavat hirvennahalla istuen (tulen ja peräseinän välissä).

483. selkuppien kamytyrni-noidan varusteisiin kuuluu päänauha (churakty) ja rintalevy (kutyn).


484. selkuppien kamytyrni-noita kutsuu apuhengikseen "lintuja ja karjuvan ja raskaasti hengittävän
karhun".  

485. selkupnoidan ääni heikkenee poispäin lentäessä ja kovenee takaisin palatessa ("lensi pois").

486. selkupit kutsuvat aloga-noitia mustiksi noidiksi (uskotaan kuolevan salaman iskusta, vrt. ukkosta
pelkäävät alisen henget).

487. selkuppien aloga-noitien apuhenkinä pidetään kuolleiden noitien henkiä (kava-lozy) ja nimettä
kuolleiden lapsien henkiä (patchak). 

488. selkuppien mukaan aloga-noidat käyttävät istunnoissaan muinaista kieltä jota muut selkupit eivät ymmärrä (voi tarkoittaa tsuudien kieltä).

489. nenetsit kutsuvat noitaa nimellä tadebja (tietäjä).

490. nenetsien nuorempia noitia jaetaan kannuksettomiin (mal tedebia) ja riipuksettoman kannuksen omaaviin (tadebja sim´ja).

491. nenetsit jakavat nuorempia noitia unien tulkitsijoihin (iudartana), vaivojen selittäjiin (sevtana, "elämän antajat"), ennustajiin (iltana, "ne jotka näkevät pitkälle"), vanhempien noitien avustajiin (teltana) ja neuvojen antajiin (inutana).

492. nenetsit jakavat vanhempia noitia niihin jotka voivat nähdä tulevaan ja ottaa yhteyttä ylisen henkiin (penzretna), niihin jotka voivat kutsua vahingollisia henkiä (ial´tana), niihin jotka voivat tehdä ihmeitä (mutratna tadebja), niihin jotka voivat tehdä taikoja (tem´sorta) ja niihin jotka voivat tuoda sieluja ylisestä (khekhe tevrambda).

493. nenetsit kutsuvat vanhimpia ylisen noitia nimellä vidutana (ei mainita nimeltä, lähestytään vain jos
mikään muu ei auta).

494. nenetsien ylisen noidalla voi olla kaksi apulaista (toinen toistaa laulua ja välittää saadut tiedot,
toinen toimii ennustajana).

495. nenetsit kutsuvat keskisen henkien kanssa työskenteleviä noitia nimellä iniagi tabebja.

496. nenetsit pitävät keskisen noitia haavojen, murtumien ja tautien hoitajina (heinien, marjojen ja puiden tuntijat).  

497. nenetsien keskisen noidat hoitavat kivien, korujen, maan antimien, rauhoittavien sanojen (hypnoosi)
ja taikojen avulla.

498. nenetsien keskisen noidalla voi olla kaksi apulaista (toimivat avustajina, etsivät parantavia aineksia).

499. nenetsit kutsuvat aliseen matkaavia noitia nimellä sambdorta.

500. nenetsien alisen noidat saattavat kuolleiden sieluja tuonilmaiseen ja pitävät elävien sieluja erossa kuolleista (sieluihin erikoistuneita noitia).

501. nenetsit valmistavat nuorta noitaa ottamalla yhteyttä henkiin jotka pitävät yhtä noidan sieluista (noitasielu) ja tuomalla sielun keskiseen (nuoren noidan maatessa peurannahalla ja toistaessa vanhemman noidan sanoja). 

502. nenetsit valmistavat nuorta noitaa matkaamalla yhdessä aliseen ja yliseen (vanhempi noita esittelee
tärkeimpien henkien kotipaikkoihin johtavat polut).

503. nenetsit valmistavat nuorelle noidalle puvun ja kannuksen (lopuksi vanhempi noita "syöttää noidaksi
tulleen henget", tarkoittanee puvun ja kannuksen henkiä).


504. nenetsit pitävät noidan tärkeimpinä varusteina kannusta ja sauvaa.

505. nenetsit voivat valmistaa kannuksen apuhengen omaavalle noidalle (aloittelevilla noidilla 1-2 henkeä, saavat lisää tulevilta matkoilta ja voimakkaalta suojelushengeltään). 

506. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu puvun, kannuksen, korujen ja päähineen henget (lisäksi henkiä joille laaditaan erillinen sija, eläin ja ihmishahmoisia).

507. nenetsinoitien apuhenget erikoistuvat noitien tavoin (yksi osaa parantaa, toinen tunnistaa varkaita,
kolmas ennustaa tulevaa).

508. nenetsinoidat kutsuvat apuhenkiään avuksi tilanteen mukaan (yksi, puolet, kaikki).

509. nenetsien mukaan keskisen henkiä ei voi viedä aliseen tai yliseen (koska "elävät keskisessä",
ts. yliseen ja aliseen matkaavien noitien apuhenget eivät ole keskisestä).
  
510. nenetsien vidutana-noitien vahvimpina suojelushenkinä pidetään luojahenki Numin poikia (Iav´mal
vesoko) ja muita voimakkaita ylisen henkiä (7-sarvinen-peura, lentävä-rauta-lintu).

511. nenetsien henkiä (7-sarvinen peura) voidaan pitää suojelushenkien vanhempana muotona (alkujaan jokaisella noidalla (suvulla) omat henkensä, kaikille yhteiset "jumalperheet" myöhäistä eli vierasta
perinnettä).

512. nenetsien keskisen noidat (ia´niangi) työskentelevät vain keskisessä elävien henkien kanssa
(esim. tietäjä Joutavainen=keskisen noita).

513. nenetsit pitävät keskisen noitien suojelushenkinä voimakkaita keskistä hallitsevia aluehaltijoita
(metsien, vesistöjen ja vaarojen henget).

514. nenetsien pitävät kuikkaa voimakkaana apuhenkenä (vain kokeneilla keskisen noidilla voi olla
kuikka-henki, toisen tiedon mukaan alisen noidilla, veden-alaisen lintu).

515. nenetsien tarinoissa kuikka-henki "lentelee ympäri maailmaa keräten tietoa ihmisten kohtaloista"
(noidan pyynnöstä).

516. nenetsinoidat kutsuvat kuikka-hengen etenkin tulevaa ennustaessaan (vrt. ylinen tulevaisuuden
paikkana).

517. nenetsien mukaan sambdorta-noidat saavat apua alisenhaltija Ngan pojilta (neuvottelevat
sairaiden sieluista Ngan kanssa).

518. nenetsit pitävät sambdorta-noitien suojelushenkiä kuolleiden noitien henkinä (noitaa suojelemaan
tulleita sukulaisnoitien henkiä).

519. nenetsien mukaan sambdorta-noidat tulevat noidiksi sukulaisnoidan hengen ja tätä seuraavien
apuhenkien siirtyessä noidan kehoon (toisen tiedon mukaan Nga aiheuttaa ihmiselle jonkin vaivan joka
pakottaa noidan polulle). 

520. nenetsit jakavat sambdorta-noitien apuhenkiä sukulaisnoidilta perittyihin henkiin ja alisessa eläviin henkiin ("maanalainen-peura").

521. hantit pitävät 5-kielistä kielisoitinta (nares-jix) vanhempana kuin joutsenen hahmoista 9-kielistä
soitinta (toron-jix, pidetään naapurikansoilta saatuna).

522. hantien mukaan nares-jixin (jix=puu) viisi poronjänteistä kieltä vastaa soittimella soitetun laulun
(tarnun-aran) viittä pyhää säveltä.

523. hantit kutsuvat lauluissa kuvattua päällikköä nimin ur ja urt (vrt. urho, urt=urhon sielu).


524. nenetsinoidan peurannahkapukuun kuuluu 70 olkapäille kiinnitettyä hanhennokkaa (tunnustusta saanut pyyntionnnen ennustaja).

525. nenetsit kutsuvat noitia nimin vidutana (yliseen matkaava noita), yanyani tadebya (maan päällä toimiva noita) ja sambana (noita joka saa viestejä kuolleilta ja suorittaa sieluihin liittyviä menoja).

526. nenetsien suullista perinnettä jaetaan jättiläisistä ja urhoista kertoviin lauluihin (siudbabts), henkilö- kohtaisiin lauluihin ja tarinoihin (yarabts), heimojen ja maailman synnystä kertoviin tarinoihin (va'al) ja eläinten käyttäytymistä selittäviin tarinoihin (vadako).

527. nenetsien tarinoita jaetaan oikeasta elämästä kertoviin (wanl), kuvitteellisiin (sotpjaws) ja uskomuksellisiin (kahaj sotpjaws).

528. nenetsit kutsuvat tanssimista nimellä jiedagham.

529. nenetsit kutsuvat laulamista nimin chinaum ja hynocx (vrt. Hynynen).

530. nenetsit kutsuvat painimista nimin tar ja taarorsj (vrt. tarrata).

531. nenetsien mukaan noidiksi valittuja vaivaa epäonni siihen asti kunnes alkavat harjoittaa kutsumustaan.

532. nenetsien tarinoissa noidalle ilmestyy metsänhenki joka antaa noidan voimat ja muuttuu sen jälkeen ihmistä muistuttavaksi siperianmännyksi (puita palvovien noitien alkuperästä).

533. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu kurki ja uikku (tulevat hakemaan noitaa etelään lentäessään, kuuden linnun parvina, noidasta tulee seitsemäs).

534. nenetsinoidat mittelevät voimiaan unissa (muotoa muuttamalla, hiekkaa heittämällä, jousilla ampumalla).

535. nenetsien vipilaulut (vipi=kärpässieni) ovat sieniä käyttävien noitien henkilökohtaisia lauluja (lauletaan yhdellä jalalla seisten eli sientä jäljitellen).

536. nenetsit pitävät sienien syömisestä syntyvää huumaustilaa sienen hengen aiheuttamana.

537. nenetsit ennustavat sienien avulla tulevaa (yksi noitien alaryhmistä).

538. nenetsit syövät kärpässienet kuivattuina ja pestyinä (jos syö kaksi ja puoli sientä ilmestyy "kolme-vipi-neitoa"). 

539. nenetsien sienilauluissa noita ajaa takaa vipi-neitoja jotka "juoksevat päivänlaskusta nousuun" (saa etsimänsä vastaukset neidot saavuttaessaan).

540. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka tuntevat sienien syntytarinan.

541. nenetsit käyttävät sieniä "sisäisen voiman löytämiseen".

542. hantit kuvailevat sienien henkiä "teräväpäisiksi pieniksi miehiksi".

543. nenetsit säestävät noidan laulua ou, ou, ou-huudoin (aloitetaan laulun ollessa kovimmillaan eli noidan kohdatessa vastuksia, uskotaan karkottavan vahingollisia henkiä ja suojelevan noitaa).

544. nenetsit kohottavat henkimatkalle vaipunutta noitaa tulen ylle seitsemän kertaa (kannuksen lyömistä jatketaan noidan virkoamiseen asti).


545. nenetsien suullista perinnettä jaetaan lauluihin (kynaws), noitalauluihin (tachepyang-kynaws, esitetään noitamatkan aikana), omiin lauluihin (nyeshang-kynaws, sanat kertovat ihmisten elämästä), vanhempien lapsille sepittämiin lauluihin (yabema syo, omien laulujen alamuoto), kertoviin lauluihin (shotpyaws-kynaws, eläinaiheisia tarinoita, lauletaan erityisellä rytmikkäällä kielellä), arvoituksiin (kowsu, aiheet eläimistä ja luonnosta) ja kerrottuihin tarinoihin (shotpyaws / wanlh, kuulijat ottavat osaa kysymyksiä esittäen ja hämmästystä ja hyväksyntää (kay-to, ta-ta) ilmaisten).

546. nenetsien tarinat kertovat yliluonnollisia voimia omaavien urhojen kommelluksista, kosiomatkoista,
orpojen kostosta ja elinkeinojen harjottamisesta.

547. nenetsien tarinoita jaetaan yliluonnollisiin (syudbabc, "väkevät sanat"), arkielämästä kertoviin (yarabc)
ja totena pidettyihin (wanlh).

548. nenetsit pitävät eläintarinoita yliluonnollisina (koska "oikeat eläimet eivät puhu").

549. nenetsien wanlheihin kuuluu paikannimistä ja sukujen vaiheista kertovia tarinat. 

550. nenetsien lyhyimmät tarinat kestävät 45 minuuttia (ennen kertomista kysytään halutaanko kuulla shotpyaws vai wanlh).

551. nenetsien säveliä jaetaan kahteen ryhmään (niihin jotka jatkuvat muuttumattomina laulun läpi ja niihin jotka muuttuvat joka säkeistössä).

552. "Utpi on ainoa poika, sattui niin että, Utpi on orpo, jonain päivänä laulat näin, Utpi on ainoa poika"
(nenetsien oman laulun sanoja).

553. nenetsien lauluja jaetaan tarunomaisista urhoista kertoviin lauluihin (syudbabts), elämänkerrallisiin lauluihin (yarabts), kertomalauluihin (hinabts) ja laulettuihin satuihin (lahanakos).

554. nenetsien syudbabtsit kertovat jättiläismäisistä ihmissyöjistä ja metsänhengistä joita vastaan sukujen urhot taistelevat voittaen nämä neuvokkuutensa ja rohkeutensa avulla (lauluja on voitu säestää alkujaan
viheltäen, syud=viheltää).

555. enetsien lauluja jaetaan kosiomatkoista ja heimojen välisistä kahakoista kertoviin urholauluihin (syudobichu) ja elämänkertoja sisältäviin viestilauluihin (dyurechu).

556. nenetsit jakavat tarinoita puhuttuihin sanoihin (wadako) ja haltijasatuihin (lahanako).

557. nenetsien syudbabts-laulut esitetään alusta loppuun samaa säveltä käyttäen (yarabtsien sävel muuttuu laulun henkilöiden mukaan).

558. nenetsien syudbabtsien hahmot voivat muuttua eläimiksi ja lentää pilvissä. 

559. nenetsien syudbabtsit esitetään kolmannessa persoonassa eli kertojan äänellä (yarabtsit ensimmäisessä
persoonassa eli päähenkilön äänellä).

560. nenetsien syudbabtseihin kuuluu tapahtumien liioitteleminen (hahmojen taistelut voivat kestää kymmeniä vuosia).

561. nenetsien syudbabtsit esitetään kertojan äänellä (suorittaa alustuksen, leijuu ilmassa, liikkuu tarinan tapahtumapaikalle, auttaa ja ohjaa henkilöitä).

562. nenetsit kutsuvat kertojaa nimellä wada-syudbabts.

563. komit kutsuvat kertojaa alkuperäiseksi laulajaksi ("köryenney s'ilis kertoo, en minä").

564. hantit kutsuvat kertojaa "laulun ihmiseksi" (laulujen elävästä luonteesta).

565. nenetsit kutsuvat yarabtseja itkulauluiksi (ei pidä sekoittaa vierasta alkuperää oleviin itkuvirsiin).


566. nenetsien yarabtseja pidetään elämänkerrallisina (kuvaavat ihmisten arkea, iloja ja suruja). 

567. nenetsit opettelevat laulamaan vanhemman laulajan johdolla (esiintyvät läpi elämänsä, kehittyvät ajan kanssa hyviksi kertojiksi, eivät ota rahaa esityksistään).

568. nenetsilaulajan kanssa esiintyy laulua sanoin tulkitseva kertoja eli toistaja (teltanggoda).

569. nenetsit kutsuvat syudbabtseja pyhiksi lauluiksi, taivaslauluiksi ja noitalauluiksi (henkilöt muuttuvat noitien tavoin toisiaan takaa-ajaviksi eläimiksi, toisen muuttuessa pieneksi kalaksi muuttuu toinen haueksi).

570. nenetsilaulajat tunnetaan hyvästä muististaan (parhaimmat voivat laulaa kolme päivää).

571. nenetsilaulajat tunnetaan kansanperinteen tuntemuksestaan (osaavat vastata kuulijoiden kysymyksiin).

572. nenetsit pitävät syudbabtsien henkilöitä "elävinä olentoina joita pitää kohdella hyvin".

573. nenetsit eivät jätä syudbabtseja koskaan kesken (tarinan henkilöiden uskotaan jäävän haamuiksi keskeytyskohtaan, kaikkein pisimmät tarinat voidaan keskeyttää henkilöille sopiviin kohtiin).

574. nenetsit esittävät omia lauluja (yabe syo) läheisten seurassa (ei esitetä julkisesti kuten syudbabtseja).

575. nenetsien omat laulut kertovat tunteista ja elämän tärkeimmistä tapahtumista (sanat arvoituksellisia,
vain läheisimmät voivat ymmärtää sanat).

576. nenetsit kutsuvat kertovia lauluja nimellä hinabts (tarkoittaa myös lyhyitä laulettaessa muuttuvia lauluja).

577. nenetsit jakavat hinabtseja pyyntimatkoista kertoviin (ngedalyoma hinabts), häistä kertoviin (tyunya hinabts) ja omasta elämästä kertoviin (man´yile´man hinabts).

578. nenetsit kutsuvat omia lauluja nimellä syo (kurkku, ääni).

579. nenetsien syo-lauluihin kuuluu ihmisille, eläimille, luonnonilmiöille ja haltijoille omistetut laulut
(vrt. saamelaisten joiut).

580. nenetsit nimeävät syo-laulut omistajien mukaan (Wanoy syo, Wanoy-naisen laulu, toisen laulua esitettäessä tulee mainita omistajan nimi).

581. nenetsit laulavat syo-lauluja yksin ja läheisten seurassa (ei esitetä vieraille).

582. nenetsien syo-lauluissa mainitaan ihmisen piirteitä ja elämänsä tärkeimpiä tapahtumia ("jäälautalla kelluminen"). 

583. nenetsit aloittavat ja lopettavat syo-laulun esittelyyn (Wela mantinyiwey ngey, Lyechama Welowlow ngey, olen Wela perheestä, Lyechama Wela).

584. nenetsit kutsuvat lastenlauluja nimin ngatsyeki syo (kehtolaulu, oma laulu) ja nyukubts (hellimälaulu).

585. nenetsien lastenlauluja sepittävät emot ja lasta lähellä olevat sukulaisnaiset.


586. nenetsit lisäävät lastenlauluihin lapsiin liittyviä toiveita (miksi toivotaan tulevan).

587. nenetsit pitävät kehtolaulua lapsen omana lauluna (sisältää lapsen nimen). 

588. nenetsien kehtolaulut ovat lyhyitä, leikillisiä ja rytmikkäitä (viihdyttävät lasta). 

589. "Yedei Hasawa, ahahaha, nopea ja toimelias nuori mies, ahahaha, jos hän juoksee karkuun, ahahaha, vaikeata on saada kiinni, ahahaha" (nenetsien kehtolaulusta).

590. nganasanit pitävät lapsen omaa laulua suojelevana (verrataan suojelevaan taikakaluun).

591. nenetsien noitalauluja jaetaan istuntojen aikana esitettyihin lauluihin, noitien kertomiin tarinoihin (kertovat matkoillaan kohtaamistaan olennoista) ja kannuksen säestyksellä esitettyihin lauluihin (sisältävät yksityiskohtia henkien olinpaikoista).

592. nenetsit pitävät sambana-noitia kuolleiden henkien saattajina ja ihmisten, esineiden ja kotien puhdistajina (pidetään noidista myöhäisimpänä).

593. nenetsit kutsuvat alisen matkoista ja kuolleiden hengistä kertovia lauluja nimellä sambadabts
(sambana tadyebya, saattaa kuolleen varjosielua laulun ja kannuksen säestyksellä).

594. nenetsit kutsuvat noitalaulua nimellä tadyebya syo (tadebtsu=noidan apuhenki, ts. hengen oma laulu).

595. nenetsien vidutana-noitien laulut kertovat ylisestä ("noita matkaa seitsemän kerroksen läpi, outojen maisemien läpi, Numin rautaiselle majalle (yesya mya), mistä saa etsimänsä tiedon, palatessa kaikki on muuttunut").

596. nenetsit pitävät ihmisääntä soittimista vanhimpana eli pyhimpänä (ihmisten rakentamat soittimet
nuorempia eli vähemmän pyhiä).

597. nenetsit eivät pidä kannusta noidan laulun säestäjänä (auttaa matkassa, kulkuneuvo).

598. nenetsien laulut ovat yksin tai kaksin esitettyjä (perässä laulaminen, ei yhteislauluja).

599. nenetsilaulujen sävelet kulkevat kapealla äänialalla (1-4 sointua / sävel).

600. nenetsilaulujen säkeet ovat 6 tai 8-tavuisia (noitalaulut yleensä 8-tavuisia, ensimmäistä tavua painotetaan).

601. nenetsilaulaja muodostaa äänen kurkun perällä (etenkin tarinoita laulaessaan).

602. nenetsien omat laulut esitetään mumisevalla tai hiljaisella äänellä.

603. nenetsit pitävät kannusta (penzer) peurana joka kuljettaa noitaa olevaisuuksien välillä (kalvossa
peuran henki).

604. nenetsien pyöreähköön kannukseen (halkaisija 62-80cm) kuuluu havupuusta veistetty kehys, villipeuran nahasta laadittu kalvo ja kehyksen ympärille kiinnitettyjä tiukuja.

605. nenetsit pitävät kannuksen kapulaa keskisen tunnuksena.

606. nenetsinoidan varusteisiin kuuluu pyhiltä puilta saatu kävelykeppi (yleensä koivuinen).


607. nenetsit kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä nimellä lungi (vrt. hantien henkeä tarkoittava lunx).

608. nenetsit pitävät noidan voimia hengiltä saatuina (menestys riippuu siitä kuinka hyvin onnistuu viestimään henkiensä kanssa). 

609. nenetsinoidat löytävät uusia apuhenkiä iän myötä.

610. nenetsit kutsuvat noidan apuvälineitä kaksoisolennoiksi ja kuvajaisiksi (voi tarkoittaa noidan tai esineissä elävien henkien kaksoisolentoja).

611. nenetsinoidan pukuun kuuluu viitta, jalkineet, käsineet ja päähine.

612. nenetsinoidan päähineeseen kuuluu 45 helminauhaa (roikkuvat pään molemmin puolin), 50 sormusta (sormuksiin kiinnitetään tiukuja), seitsemän lyhyempää valkoisista helmistä punottua nauhaa (roikkuvat otsalla), takapuolelle kiinnitetty helmitetty koru (jonka kautta apuhenget saapuvat) ja etupuolella roikkuvia metallikoruja (laitetaan silmille noidan matkatessa).

613. nenetsit kutsuvat noidan apuhenkiä nimellä taewari (vrt. lainasana toveri).

614. nenetsit kutsuvat noitien käyttämiä rauhoittavia sanoja nimellä wi´q (hypnoosi).

615. nenetsit kutsuvat kuolleen hengen saattamista nimellä sampo.

616. nenetsit kutsuvat taudin parantamista nimellä yil-to.

617. nenetsit kutsuvat kohtalon ennustamista nimellä yilcy-to.

618. nenetsit yhdistävät kannusta (pyencyr) lento-oravaan (pyenco).

619. hantit kertovat pyhiä tarinoita pimeän aikaan (päivän laskettua).

620. hantit eivät jätä pyhiä tarinoita kesken (jos aloittaa kerrottava kokonaan).

621. hantit kutsuvat enteitä ja näkyjä nimellä ter (vrt. terve). 

622. hantit kutsuvat uhrin yhteydessä vannottua valaa nimellä mul. 

623. hantit kutsuvat taikuutta nimin caipan ja saepan.

624. hantit kutsuvat noidan esittämää laulua nimellä jolem.

625. hantien naisnoidan pyöreään kannukseen kuuluu kaksoiskehys (nol), 3-vuotiaan vaatimen nahasta valmistettu kalvo (vazgenka), kehykseen kiinnitettyjä koivutappeja ("soivat tapit", lapi), tappien päällä oleva tuomenoksa (sult), irrotettava 3-kärkinen kädensija (johon sidottu kolikoita) ja kehyksen sisäpuolelle
kaiverrettu haltijan kuva ("katsoo kannuksen sisään"). 

626. hantinoidan henkimatkaan kuuluu kannuksen lämmittäminen (ensin sisältä, sitten päältä), kolikoiden kiinnittäminen kädensijaan (apulaisen toimia), kannuksen ojentaminen noidalle (myötäpäivään kääntäen), kannuksen kuunteleminen ("haluaako laulaa"), luonnon nostattaminen apuhenkien kutsumista varten, kannuksen äänen seuraaminen, luojahenkien (Num torum, Muix anki) puhutteleminen, kannuksen kääntäminen myötäpäivään (tarkoittaa "tie on auki"), sukulaisten henkien jättämien jälkien seuraaminen, kuvajaisen irtautuminen (noidan varjosielu), kuvajaisen ja apuhenkien ("seitsemän kirjokaulaista kurkea") ohjaaminen kohti määränpäätä (sairastuneen ihmisen varjosielua), sukulaisnoidan henkien apuun kutsuminen ("emon tärkein apuhenki peura saapuu auttamaan"), tulen puhutteleminen (pyydetään lupaa parantamiseen, saadaan lupa), sairauden alkuperän selvittäminen ja ilmoittaminen, tulen ympärillä hyppiminen, maahan vaipuminen, herääminen, vierailtujen paikkojen muisteleminen ja kannuksen ojentaminen apulaiselle (myötäpäivään kääntäen).

627. nenetsit kutsuvat unissa matkaavaa noitaa nimellä dyutiltana.


628. nenetsien mukaan uninoita voi matkata unissaan henkien maahan, ottaa yhteyttä henkiin ja pyytää
sielujen takaisin lähettämistä.

629. nenetsit kutsuvat uninoidan laulua nimellä dyutiloma ("uneksii").

630. nenetsit kutsuvat noitalaulua nimellä tachyipyatma kinawsh. 

631. nenetsinoidan alisen matkaan kuuluu maan seitsemän kerroksen läpi laskeutuminen (tikapuita pitkin, "päiväsilmäksi" kutsutun apuhengen suojeluksessa), alisen henkien kohtaaminen (alkavat seurata), kuolleiden henkien kiertäminen myötäpäivään, "kuolleiden majalle" saapuminen, satimeen jääminen ("elät kanssamme ikuisesti, et pääse pakoon"), majasta pakeneminen muotoa muuttamalla (noita muuttuu sulaksi ja leijuu seinänraosta, "päivänpuoleisesta kolosta") ja maan päälle palaaminen keskisen haltijoiden avustuksella (kädestä vetää "Seitsemän-veden-nainen", tietä näyttää "Kultakarvainen-repo-emo").

632. nganasanien noitalaulut koostuvat kahdeksan tavun säkeistä (parittomia tavuja painotetaan,
neljännen tavun jälkeen tauko).

633. nganasanien kertomalaulut ja omat laulut esitetään kuuden tavun säkeinä.

634. nenetsinoitien opintoihin kuuluu vanhempien noitien istuntoihin (kamlanie) osallistumista 7-vuotiaasta lähtien, ensimmäinen taitojen koetteleminen 14-vuotiaana, ihmisten, kasvien, loitsujen ja parantamisen opettelua, oman laulun opettelua, ensimmäisen apuhengen saaminen, toinen taitojen koetteleminen 21-vuotiaana (noidanlahjan saaminen, sukulaisnoidan apuhenkien saapuminen suojelijoiksi), vanhemman noidan apulaisena (teltan) toimimista, apuhenkien ohjaamisen opettelua, noitamatkoilla suunnistamisen opettelua, muodon muuttamisen opettelua, kolmas taitojen koetteleminen 28-vuotiaana (saa oikeuden ennustaa luista, kirveestä ja veitsestä, saa oikeuden kutsua kuolleiden henkiä, saa nimen mal tadebya, kannukseton noita), itsenäisen noidan toiminnan aloittaminen (saa käyttöönsä kaikkien henkien nimet, saa oikeuden pitää omia istuntojaan, saa oikeuden ennustaa ja parantaa pienempiä vaivoja), neljäs taitojen koetteleminen 35-vuotiaana (saa käyttöönsä ensimmäisen kannuksen ja nimen si´mya, noita jolla riipukseton kannus), itsenäisenä noitana toimimista, voimien kehittämistä, tietojen ja taitojen lisäämistä, vanhemmille noidille tarkoitettuja taitojen koettelemisia (saa lisää apuhenkiä, saa riipuksia kannukseen ja pukuun, saa nimen yanumta, valmis noita) ja kuolemaan asti jatkuvaa noituuden eri muotoihin erikoistumista (50-vuotiaana voi ottaa vanhan noidan paikan ja uuden nimen, vydu´tana, ya´nyangy tadebya tai sambdorta).

635. nenetsien ylisen noidan (vydu´tana) henkimatkaan kuuluu lentoon nouseminen (ensin vaakasuoraan, sitten ylöspäin, lintuja jäljitellen), ylisen kerrosten läpi matkaaminen (jokaisella oma värinsä valon taittumisen
mukaan), ensimmäisen ja kolmannen kerroksen väliseen tilaan saapuminen ("painoton tila"), hyväntahtoisten
henkien (Ya minya) kohtaaminen kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa (auttavat noitaa eteenpäin),
ylimpään kerrokseen saapuminen ("ääretön tila") ja sokaisevan valon, pimeyden, esteiden ja muiden koettelemuksien kohtaaminen (jos selviytyy saa Numin hyväksynnän ja uutta voimaa noidan tielle).

636. nenetsien keskisen noidan (ya´nyangy tadebya, ya=maa) henkimatka suuntautuu keskistä muistuttavaan
peilikuvamaailmaan missä noita kohtaa näkymättömiä jokien, metsien ja vuorten henkiä (voi pyytää hengiltä apua asemansa mukaan, voimakkaimpia henkiä tavoitteleva joutuu kohtaamaan vastuksia).

637. nenetsien alisen noidan (sambdorta) henkimatkaan kuuluu kodan yläpuolelle nouseminen, lännessä
sijaitsevaan maan ääreen lentäminen, maan läpi siirtyminen, alisen ensimmäiseen kerrokseen saapuminen (kerroksessa elää lempeää sihirtya-väkeä (tsuudeja) ja kanssaan naineiden nenetsien henkiä, elävät samanlaista elämää kuin maan päälläkin, auttavat noitaa sielujen etsinnässä), eksyneiden sielujen pysähdyspaikkaan saapuminen (ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä), alisen toiseen kerrokseen saapuminen (kerroksen reunoilla elää vahingollisia henkiä, vievät vangitsemansa sielut alisenhaltija Ngalle)
ja alemmas jatkaminen vahingollisia henkiä vältellen ja sairaan ihmisen varjosielua jäljittäen (etsitään
henkeä joka vei sielun).

638. nenetsinoita (tadibei) valmistaa kannuksen (penzer) lehtikuusipyhäkössä kasvavista puista (suvun metsäpyhäkkö).

639. selkupit jakavat noitia (tetypy) valoisassa kodassa laulaviin (sumpytyl´kup) ja pimeässä kodassa
laulaviin (kamtyryl´kup).

640. selkupnoidan varusteisiin kuuluu pyhä puu (kossyl-po), kannus, helistin, sauva, puku, rintalevy, kaapu, saappaat, päähine ja lapaset.

641. selkuppien mukaan noita perii kykynsä ja sielunsa sukulaisnoidilta (sielu=noitasielu, varjosielu).

642. selkupnoidat esittävät uuden laulun joka kevät "lintujen palaamisen päivillä".

643. selkupit valmistavat nuorelle noidalle pienen kannuksen (koko kasvaa kykyjen kasvaessa).

644. selkuppien mukaan täyden voiman saavuttanut noita voi herättää ihmisen kuoleman kielistä
(taitavia parantajia).

645. selkupit kutsuvat laulua nimellä ler (lergu=laulaa).

646. selkupit kutsuvat tanssimista nimellä mezalbugu.

647. selkupit kutsuvat noitaa nimellä pöönege.


648. selkupit elävöittävät uuden kannuksen lintujen palaamisen aikaan (menot kestävät 10 päivää).

649. selkuppien kannuksen elävöittämiseen kuuluu tarunomaiseen lämpimään maahan ("missä aurinko paistaa seitsemän päivää, missä vuoret ylettyvät taivaaseen") matkaaminen elävöitetyn peuran hengellä (peuralla jonka päänahasta kannuksen kalvo valmistettiin).

650. sanalla manata tarkoitetaan sanomista (kantauralin mono, mon).

651. sanalla punoa tarkoitetaan tarinan punomista eli kertomista (kantauralin puna, pun).

652. udmurtit pitävät noidan (tuno) sielua luojahenkien (Kijlclim-Inmar) opettamana (uskotaan laativan noidalle tehtäviä ja vastuksia, luojahenget=hengiksi muuttuneita heimojen perustajia, alkujaan jokaisella heimolla omansa).

653. samojedit työstävät kannukseen (penser) valitun nahan jänteettömäksi (noidan tulee pehmittää nahka itse).

654. samojedinoidan (tadibey) pukuun kuuluu punaisella kankaalla koristeltu peurannahkatakki, rinnan peittävä rautalevy, silmien edessä roikkuva lippa ja takkiin kiinnitettyjä helyjä ja tiukuja (ommellaan seitsemän ryhmiin). 

655. saamelaiset valmistavat kannuksen kehyksen valoisassa paikassa kasvavasta koivusta tai petäjästä
(päivän puu).

656. saamelaiset maalaavat kannusten kalvoille päivän, tähtien, eläinten, järvien, metsien, haltijoiden ja ihmisten kuvia (alisen ja ylisen olennot eri puolille kalvoa).

657. saamelaiset valmistavat kannuksen lyömiseen käytetyn kapulan poronsarvesta (alkujaan villipeuran).

658. saamelaiset säilyttävät kannusta ja kapulaa pehmeisiin nahkoihin käärittyinä.

659. samojedinoidan varusteisiin kuuluu lyhyt sauva (kaiverrettu toiselta puolelta pyhin kuvioin) ja kaksi
nuolta (joiden molempiin päihin kiinnitetty kellot).

660. samojedinoita käyttää sauvaa ja nuolia henkien kutsumiseen (laulaa ja lyö sauvalla nuolia) ja ennustamiseen (heittää sauvan maahan, kaiverrettu puoli=hyvää onnea).

661. samojedien noitalaulut koostuvat henkien kutsulauluista, tanssilauluista (lauletaan henkien saavuttua)
ja neuvottelulauluista (henkien kanssa käytyjä vuoropuheluita).

662. samojedinoitien apuhenkiin kuuluu karhu, kyy, orava ja peura (orava liikkuu puiden tasalla, kyy maan tasalla, kutsutaan tarkoituksen mukaan).

663. selkuppien soittimiin kuuluu poronsarvesta valmistettu puhallin (vargan) ja joutseneksi kutsuttu kielisoitin (lebed).

664. selkupnoitien apuhenkiin kuuluu lozyl qory (henki poro), olykytyl loz (päätön henki) ja sitty pelaqqyl loz (kahdeksi jakautunut henki).

665. hantien sieninoidat syövät kuivatusta kärpässienestä kolme tai seitsemän palaa jonka jälkeen näkevät "sienien henkien laulavan ja tanssivan" ja toistavat sanansa (sienilaulujen alkuperästä).

666. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka tuntevat sienten alkuperän (muut eivät näe sienen henkeä ja vaeltavat pimeydessä).

667. nenetsinoita voi syödä kerrallaan kaksi ja puoli kärpässientä odottaen näkevänsä yhtä monta henkeä (tarkoittaa pientä sientä).

668. nenetsien mukaan sienihenget matkaavat valoisaan paikkaan jossa luotiin Nomin toimesta (noita seuraa jälkiä ja sitoo henget "seitsemän koloiseen pylvääseen seitsemällä nuoralla", jonka jälkeen herää).


669. nenetsinoita etsii kadonnutta pyyntionnea "henkien jokea" pitkin matkaamalla (kohtaa joen varrella ystävällisiä henkiä joiden kanssa lähtee metsälle, kaatavat peuran jonka karvan tai kielen mukana tuo onnen takaisin).

670. selkupit kutsuvat noitia nimin tetypy-sombyrni, tetypy-kamytyrni ja tetepy-aloga.

671. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, rintalevy, lakki, kannus, kaksi kapulaa (kapsit)
ja sapeli (kidy).

672. selkupit pitävät tetypy-sombyrneja noidista vahvimpina (puvussa seitsemän kurjenkuvaa).

673. selkuppien kamytyrni-noita pitää istuntonsa pimeässä kodassa ilman noidanpukua (varusteinaan
päänauha (churakty) ja rintalevy (kutyn)).

674. nenetsien nuoria noitia jaetaan kannuksettomiin (mal tedebia) ja riipuksettoman kannuksen
omaaviin (tadebja simja). 

675. nenetsien sambdorta-noitien tärkeimpänä suojelushenkenä pidetään Maanalaista-peuraa
(vrt. luomistarinat maata kannattelevasta peurasta).

676. nenetsinoidalla on alkuvuosina 1-2 apuhenkeä (perityt henget, saa lisää päästessään jonkin tärkeän
hengen yhteyteen).

677. nenetsinoitien apuhenget voivat ilmestyä eläin ja ihmishahmossa. 

678. nenetsit jakavat apuhenkiä päivällä ja yöllä liikkuviin (vrt. päivällä ja yöllä liikkuvat eläimet).

679. selkuppien kannuksen elävöittäjinä toimivat Korppi-emo ja Korppi-isä-nimiset henget (lentävät noidan pyynnöstä maanemo Ilinta kotan suolle, ottavat vettä elämänpyörteestä ja roiskivat vettä kannuksen päälle).

680. selkupit nostavat elävöitetyn kannuksen noidan kotaa lähimpänä olevaan puuhun.

681. nenetsit kutsuvat huutoa nimellä leu (vrt. selkuppien ler, laulu).

682. unkarilaiset kutsuvat noitia nimin taltos (shamaani), tudos (tietäjä), javas (ennustaja) ja nezo (näkijä).

683. unkarilaiset kutsuvat kannusta nimellä dob.

684. unkarilaiset ennustavat kannuksen ja tammenterhojen avulla (dobolas, "kysyn sinulta kannus totuutta").

685. unkarilaiset säestävät noidan laulua huj-huj tai ujju-ju-huudoin (huudetaan kahdeksan sarjoissa).

686. hantit kutsuvat pyhänä pidettyä 5-kielistä soitinta nimellä naras-yukh (vrt. Naras-joki).

687. mansit huutavat laulujen välissä "kajajujin, kajajujin" (huudoilla siirrytään näkyvästä maailmasta laulun maailmaan).

688. mansien karhulaulut esitetään ensimmäisessä persoonassa (naaraskarhu kertoo tarinaansa).


689. hantien soittimiin kuuluu sangultap eli soiva puu (veneenhahmoinen, koppa männystä, 5-6 poronjänteistä 
viritettyä kieltä, kielenkiinnittimet puusta tai linnunluusta).

690. hantit soittavat sangultappia polvilla (molemman käden sormilla).

691. hantit kutsuvat sangultapilla haltijoita ("eivät ymmärrä tavallista puhetta").

692. hantien haltijoilla on omat kielisoittimen tai kannuksen säestyksellä esitetyt sävelensä (erikseen kutsulaulut ja haltijoiden omat laulut).

693. hantien kielisoittimiin kuuluu sangultap, shangur ja naresh-yuh.

694. hantit soittavat kielisoittimia karhupäivillä ja muissa uskonnollisissa menoissa (soittimiin ei kosketa arkena).

695. hantit uskovat kielisoitinten voivan toteuttaa toiveita (soitettaessa ajateltuja).

696. hantinoidat käyttävät kannusta henkien herättämiseen ja kutsumiseen (nukkuvat päivällä, peilikuva- maailma).

697. hantit valmistavat kannuksen kalvon hirven tai poron nahasta. 

698. hantit veistävät kannuksen kehyksen sukupyhäkössä kasvavasta männystä (halkaisija 40-60cm, kädensija y:n tai x:sän muotoinen).

699. hantit kiinnittävät kannukseen riipuksia, sormuksia, ketjuja ja värikkäitä nauhoja (riipusten määrä kertoo noidan voimista).

700. hantit päällystävät kannuksen kapulan karhun tai poron korvanahalla (kapulaan voidaan kiinnittää helistimiä ja sormuksia).

701. hantit kuumentavat kannuksen kalvon ennen soiton aloittamista ("jotta henget ilahtuisivat äänen
kuullessaan ja saapuisivat maan päälle kertomaan tahtonsa").

702. hantit ripustavat revenneen kannuksen kalvon puuhun (paikalle missä repesi).

703. hantinoidat ennustavat pyyntionnea kirveen, veitsen tai pyhän vakan avulla.

704. hantien soittimet ovat soittajien valmistamia (luo syvän yhteyden soittajan ja soittimen välille).

705. hantien soittimiin kuuluu 9-13 kielinen kurkea muistuttava soitin (soitetaan eläimistä ja ihmisistä kertovien laulujen ja tanssien taustalla).

706. hantit pitävät kannusta ja sangultappia "soivaa kurkea" arvokkaampina eli vanhempina soittimina.

707. hantit säilyttävät soittimia haltija-aitoissa kankain peitettyinä (soitetaan pyhissä tilaisuuksissa,
muulloin kajoaminen "vaarallista").

708. hantit kertovat tarinoita pimeään aikaan (päivänvalossa kertovalta "tippuu hiukset ja katoaa muisti").


709. hantien mukaan kannusta voivat soittaa miehet ja naiset (kielisoittimia vain miehet, jälkimmäisten myöhäisestä alkuperästä).

710. mansinaisten soittama tumran / vargan valmistetaan hirven tai poron sääriluusta ja luuhun kiinnitetystä jänteestä (soitetaan laittamalla kieli luuta vasten ja vetämällä jänteestä).

711. hantit aloittavat tarinan sanoin imiyon-ikiyon (akka ja ukko) tai imiyon-ikiyon waoyon (akka ja ukko elävät yhdessä).

712. hantit kutsuvat noitaa nimellä tsherty-ko.

713. hantit kutsuvat kannusta nimellä koip.

714. hantien karhupäivillä esittämiä lauluja jaetaan karhulauluihin (hantin voi-are, mansin ui-eryg), näyteltyihin lauluihin (hantin tangetep, mansin tulyglap) ja haltijoiden kutsu ja esittelylauluihin (mansin kaastaneeryg, pupyg eeryg).

715. mansien karhulaulut (ui-eryg) kertovat karhun taivaallisesta alkuperästä, karhun elämästä metsässä, metsästäjän saapumisesta ja karhun kaatamisesta. 

716. mansit esittävät karhulauluja karhupäivien ensimmäisenä päivänä.

717. mansien karhulaulut esitetään rivissä seisoen, sormista kiinni pitäen ja laulun tahdissa kumartaen (esittäjillä erityiset päähineet, käsineet ja puvut).

718. hantien kutsulaulut esitetään yksinlauluina karhulaulujen jälkeen (esittäjän kasvot peitetään osittain). 

719. hantien kutsulaulut kertovat kutsutun haltijan valmisteluista (pukeutuu, valjastaa porot), paikalle saapumisesta ja tekemisistä paikan päällä.

720. hantien näyteltyihin lauluihin kuuluu "kaksikasvoisen-metsänhengen-laulu", "kuolleiden elävöittämislaulu", "kehuskeleva metsästäjä ja nuori menkvi" ja "kolme metsästäjää ja Mis-nainen".

721. hantit esittävät näyteltyjä lauluja karhupäivien keskivaiheilla (lauluihin kuuluu elein ja tanssein esitettyjä vuoropuheluja, esittäjillä tuohinaamarit). 

722. mansit kutsuvat haltijoita pyhänä pidetyllä 5-kielisellä soittimella (alin kieli kutsuu "siivekkäitä-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa", ylin kieli kutsuu "jalan-liikkuvia-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa").

723. hantinoidan tärkein apuhenki elää kannuksen kädensijan alla (kädensijaan kiedotaan kankaita ja riipuksia).

724. hantien soittimiin kuuluu 4-kielinen narkas-yukh (soitetaan noitien istunnoissa ja uhripäivillä).

725. hantit valmistavat narkas-yukhin kielet hirvenjänteistä (poikkipuut joihin kielet kiinnitetään teerenluista).

726. udmurttien mukaan noidat voivat olla miehiä ja naisia.

727. udmurtit kutsuvat noitia nimin tuno (tietäjä), pellaskis (parantaja) ja vedon (loitsija).

728. hantilapset oppivat sukunsa pyhät tanssit karhupäivillä (tytöt naisilta, pojat miehiltä).


729. hantien naisten tanssit eroavat miesten tansseista (naisilla tarkemmat ja kevyemmät liikkeet ja käännökset).

730. hantien naisten tansseihin kuuluu taukoja ja rytmitettyä polkemista (yhdistettynä käsien ja ylävartalon liikkeisiin).

731. hantien naisten tanssit kertovat naisten elämästä, jokapäiväisistä askareista ja luonnon pyhyydestä.

732. hantinaiset esittävät karhupäivillä erityisen huivi-tanssin (ylävartalo huiviin verhottuna).

733. hantien karhupäivien lauluja jaetaan kertoviin lauluihin ja tanssien aikana esitettyihin lauluihin.

734. hantinaisten karhupäivillä käyttämään pukuun kuuluu siperianmännyn kuoresta valmistettu mekko, koivuntuohesta valmistettu esiliina, hopeisia koruja, helmin koristellut jalkineet ja lintujen kuvin kirjailtu huivi ja paita (tanssiessa huivi "pyörii ja pyörii").

735. hantitanssijat astuvat karhupäivien suureen majaan "kevyin askelin" (verrataan karhuun).

736. hantinaisten tanssi seuraa tarkasti laulun säveltä (liikkeet "pieniä ja pyöreitä").

737. hantinaiset laulavat tanssiessaan naisten ja lasten omia lauluja ("on kuin orava, nopea ja viisas
liikkeissään").

738. hantit opettavat pyhät tanssit karhupäivillä lapsenlapsille yksinkertaisessa muodossa (lapsi toistaa isovanhempien sanat ja liikkeet).

739. hantit keksivät tanssien ja tanssien aikana esitettyjen laulujen aiheet luonnosta ("ovelasti käännymme päät paljaina kuin kotkanpesät", "ovelasti käännymme selät taipuneina kuin lumisilla puilla").

740. hantinaisten tanssit ja tanssiessa käyttämät vaatteet ylistävät naisten hyveitä (viisaus, nokkeluus, kätevyys, taitavuus). 

741. hantinaiset pyrkivät tanssimaan "pienin askelin, pienellä alueella, pienin liikkein".

742. hantinaisten tanssit ovat omia tansseja (jokaisella omat käsien liikkeet). 

743. hantinaiset toistavat tarkasti harjoittelemansa käsien liikkeet vartalon molemmilla puolilla (käsiä liikutetaan ensin ylöspäin pään tasalle, sitten alaspäin alaselän taakse).

744. hantinaisten tanssit kuvastavat ihmisen luonnetta (toinen sisarus pyrkii toistamaan emolta oppimansa liikkeet hitaammin, toinen nopeammin).

745. hantinaisten tansseihin kuuluu "kalastajanaisen-tanssi" ja "tuomenmarjoja-poimivan-naisen-tanssi"
(omien tanssien nimiä).

746. hantien mukaan tanssijoiden liikkeet kuvastavat laulujen tarinoiden tapahtumia (kädet ylhäällä=poimii marjoa, kävelee paikallaan=matkaa paikasta toiseen).

747. hantinaiset tanssivat "omassa tilassaan" tai "näkymättömän kumppanin kanssa" (karhupäivillä laillansa huiviin puetun karhun kanssa).

748. hantit pitävät tansseissa käytettyä suurikokoista huivia yhtenä naisen tunnuksista (yhdistetään naisten tanssien jatkumiseen ja pyhyyteen). 

749. mansitytöt perivät tansseja emoiltaan ja emojen emoilta.


750. mansinaisten tanssit tulevat monimutkaisemmiksi iän myötä (kehittyvät omien laulujen tapaan).

751. hantit kutsuvat noitaa nimellä jolta qu.

752. hantinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, pyyntionnen tiedusteleminen, parantaminen, henkien
kanssa keskusteleminen, sairaiden sielujen noutaminen alisesta, tulevan tiedusteleminen, pyyntiretkien
suunnitteleminen ja tautien karkottaminen.

753. hantit kutsuvat tanssia nimellä jak (vrt. jakku).

754. hantien sajleti jak-tanssissa kuljetaan piirissä toistaen käsien liikkeet vasemmalle ja oikealle (tanssijoilla käsissään koivunoksa-kuvioin (nuw) koristellut kintaat, pidetään suojelevana tanssina).

755. hantit kutsuvat tanssin askelia ja tanssijoiden vaatteissa olevia koristeluja samalla sanalla (nuw, oksa).

756. hantit kutsuvat haltijoiden esittämiä lauluja nimellä mis ar (kuvaavat haltijoiden saapumista karhupäiville missä esittävät "onnea tuovan tanssinsa"). 

757. hantien haltijalaulut koostuvat esittelyistä ja tervehdyksistä, haltijan alueen ja elämän kuvaamisesta
("tekevät samoja asioita kuin ihmisetkin"), kutsun saamisesta ("varis tuo tiedon"), matkaan valmistautumisesta, karhupäiville saapumisesta ja haltijan esittämästä tanssista ("pyörähtää kolmasti karhun edessä").

758. hantit kutsuvat karhupäivillä käytettyä majaa nimellä woj hot (pedon maja).

759. hantilaulujen sanat perustuvat toistojen ja vertauskuvien käyttöön (toistoissa sanat muuttuvat puoliksi).

760. hantit jakavat karhupäivien lauluja vuodenaikojen mukaan (samana päivänä voidaan esittää vain yhden vuodenajan lauluja, tarkoittanee sanoissa kuvattua vuodenaikaa).

761. hantilaulut vievät kuulijan "matkalle pyhiin paikkoihin".

762. hantilaulut kutsuvat ja esittelevät tapahtumaan saapuvia haltijoita.

763. hantit kutsuvat miesnoitaa nimellä tsirte-ho ja naisnoitaa nimellä tsirte-ne.

764. hantinoidan tehtäviin kuuluu terveyden, lapsien, vaurauden ja pyyntionnen pyytäminen heimolle.

765. hantit jakavat ylisen noitia sen mukaan kuinka pitkälle yliseen pystyvät matkaamaan (Num-torumin majaan, majan kynnyksen taakse, pihapiirin rajalle).

766. hantien ylisen noitiin kuuluu miehiä ja naisia (naiset matkaavat naispuolisten henkien luokse).

767. hantinoita aloittaa istuntonsa ottamalla esiin kannuksen ja kutsumalla apuhenkiään (jokaisella oma kutsulaulu).

768. hantinoidat puhuvat hengille muinaisella kielellä tai pillien avulla ("eivät kuuntele tavallista puhetta"). 

769. hantien mukaan henkiä ei voi käskeä ("auttavat jos haluavat").

770. hantinoidan valmisteluihin kuuluu kannuksen lämmittäminen (tulen yllä), vahingollisten henkien karkottaminen (kääpää polttamalla) ja haltijoiden mielentilan tiedusteleminen (nostamalla "pyhää vakkaa").


771. hantinoita ei voi käyttää kykyjään oman perheensä hyödyksi ("muuten henget hylkäävät", tarvittaessa kutsutaan toinen noita).

772. hantit jakavat noitien henkiä voimakkaisiin suojelushenkiin ja suojelushenkien antamiin apuhenkiin (suojelushenki voi elää ylisessä, keskisessä tai alisessa).

773. hantien mukaan suojelushenki valitsee noidan, ohjaa noitaa polullaan ja ilmoittaa tehtävistä unissa (hengestä ei puhuta ääneen tai mainita oikeaa nimeään).

774. hantinoitien apuhenget voivat olla eläin ja ihmishahmoisia (osa elää noidan kantamassa vakassa, värikkäisiin vaatteisiin puettuja akkoja tai ukkoja).

775. hantinoitien apuhenkiin kuuluu kannuksen henki (elää kahvassa tai kehyksen sisäpuolelle sidotussa kankaassa, hengelle annetaan lahjoja ennen kannuksen käyttämistä). 

776. hantinoidilla on jokaiselle apuhengelle oma sävelensä (saadaan vuosien varrella, nuoret noidat voivat kutsua henkiään sanoin). 

777. hantien mukaan apuhengen saapuminen riippuu kutsupaikan ja hengen asuinpaikan etäisyydestä
(vrt. yksityiskohtaiset asuinpaikkojen kuvaukset).

778. hantien mukaan vanhat noidat puhuvat hengille "muinaisella kielellä jota muut eivät ymmärrä"
(nuoremmat pilleillä viheltäen).

779. hantien tarinoita jaetaan ensimmäisessä persoonassa (haltijalaulut, karhulaulut) ja kolmannessa persoonassa laulettuihin (kertojan äänellä esitetyt).

780. hantit astuvat karhupäivien suureen majaan "metsänhengen-neidon-kolmin-pitkin-askelin, metsänhengen-neidon-nelin-pitkin-askelin" (samoin saapuvat haltijat).

781. hantit kuvailevat karhupäivillä käytettyä suurta majaa sanoin "seitsemän-orsinen, kuusi-orsinen maja,
kuin päivä seitsemästi kiertää polkunsa, kuin päivä kuudesti kiertää polkunsa, lehtikuusinen-ovi, kuusinen-ovi, muinaisen miehen pojan laatima, pienten poikien meluisaksi majaksi, pienten tyttöjen iloiseksi majaksi" (rakennettu päivän liikkeet huomioon ottaen).

782. hantien mukaan 5-kielisen soivan puun alin kieli kutsuu alisen haltijoita ja ylin kieli ylisen haltijoita
(kolme keskimmäistä kenties keskisen).

783. hantien tansseihin kuuluu "vesikalan-onnen-tanssi" ja "villipedon-onnen-tanssi" (miesten tansseja).

784. hantit kutsuvat rukousuhreja nimin "minun pehmeä soopelin-kokoinen rukoukseni, minun pehmeä karvaisen-eläimen-kokoinen rukoukseni" (uhratut nahat sidotaan seitsemän tukkuihin).

785. hantit pitävät elämää lauluna ja tarinana (huonoa onnea toivottaessa sanotaan "loppukoon laulusi, loppukoon tarinasi").

786. hantien soittimiin kuuluu karhupäivillä soitettu haapapuun juuresta laadittu kielisoitin (veistetään
uivan hanhen hahmoon).

787. hantien tansseihin kuuluu jalan polkemista ja paikallaan pyörimistä.

788. "karhu ja orava elivät yhdessä, karhu kutsui oravaa sisarekseen, orava kutsui karhua veljekseen, sisarukset elivät sovussa, yhteisiä ruokia syöden, yhteisessä pesässä nukkuen, eräänä iltana kaikki muuttui, sisarukset istuivat puron rannalla, karhu pyysi purosta kaloja, istuessaan rannalla kaloja syöden, karhu sanoi oravalle, elämme sovussa vaikka emme sovi yhteen, olet pienempi etkä osaa kalastaa, joskus hölmöilet ja teet asioita väärin, orava alkoi väittää vastaan luetellen kaikki asiat joita osaa tehdä, he alkoivat riidellä, riidan lopuksi orava sanoi, turhaan riitelemme, keksitään joku asia josta näemme kumpi on viisaampi, vaikka, mistä suunnasta päivä nousee, karhu osoitti päivännousun suuntaan, orava osoitti vastakkaiseen kuunnousun suuntaan, kumpi oli oikeassa, sisarukset päättivät valvoa yön yli, jotta näkisivät oikean suunnan, karhu istuutui päivännousua kohti, orava istuutui kuunnousua kohti, siinä he istuivat ja odottivat, tuli pimeä, tuli hiljaista, pikkulinnut lopettivat laulunsa, orava alkoi kiusata karhua väittäen että päivä nousee tämän selän takana, karhu ihmetteli oravan hölmöilyä, kuu alkoi nousta oravan puolelta metsää, yö oli pilvetön, kuu valaisi metsän, orava tokaisi, katso karhu, päivä nousee aivan kuten sanoin, karhu kääntyi ympäri, näytti ihan siltä kuin päivä nousisi, karhu suuttui ja yritti ottaa oravan kiinni, orava riistäytyi karhun suurista käpälistä, karhun kynnet viilsivät oravan selkään viisi viirua.. siitä päivästä lähtien karhu ja orava ovat pysyneet kaukana toisistaan, eivätkä ole enää ystäviä" (hantien eläinsatuja, oravalla tarkoitetaan viiruselkäistä maaoravaa).

789. komit kutsuvat noitia nimin todis (todni=tietää) ja tun (tunawni=ennustaa).

790. kominoidan apuvälineisiin kuuluu pieni keppi (pidetään aina mukana, kenties kannuksen kapula).


791. nenetsinoidan kannuksella säestettyyn sienimatkaan kuuluu yhdellä jalalla seisominen ja maan koskettaminen sanoin "olemme yhdellä jalalla seisovia kärpässieniä, ja sinä, Vanha-maan-nainen, tule meihin tulen äänessä" (sienten, Maan emon ja tulen yhteydestä).

792. nenetsien sieninoitien uskotaan saavan tietoa tulevasta. 

793. nenetsien mukaan vahvimmat noidat "eivät tarvitse sieniä henkien luokse matkatakseen".

794. nganasanit kutsuvat noidan apulaista nimellä tuoptusy.

795. nganasanien mukaan noidan apulaisen tehtäviin kuuluu noidan apuhenkien kutsuminen (vanhempi noita aloittaa laulun hengen saapuessa, hengen omaa laulua laulaen).

796. nganasanit kutsuvat noidan apuhenkeä nimellä dyamada.

797. nganasaneilla on jokaiselle apuhengelle oma laulunsa (lyhyitä 1-3 säkeisiä, esitetään henkien
ilmestyessä).

798. nganasanien henkien laulut perustuvat "kirkkaisiin säveliin" ja "laskeviin säveliin" (jokaisen hengen
laulussa lyödään kannusta eri tahtiin).

799. nganasanien päähenkiin kuuluu 8-jalkainen suurisarvinen villipeura Hotare bia tanu (yhdistetään taivalliseen peuraan).

800. nganasanien mukaan noidilla on 14 päähenkeä (kenties totemististen sukujen määrä).

801. nganasaninoitien apuhenget voivat olla "sokeita, kuuroja ja mykkiä" (noitien tavoin).

802. hantinoidat voivat parantaa omia perheenjäseniä (hengiltä ei voi pyytää apua omalle perheelle).

803. hantit pitävät eläimille ja linnuille puhumista tärkeänä noidan taitona (kertovat asioita, kuljettavat viestejä).

804. hantinoitien henkiä jaetaan vahvoihin suojelushenkiin ja heikompiin apuhenkiin (jokaisella yksi suojelushenki ja yksi tai useampia apuhenkiä). 

805. hantinoidat eivät käske apuhenkiään (auttavat halutessaan).

806. mansinoidat (najt) ennustavat pimeässä majassa (turman kol) kannuksen (kojpen), kirveen (sarape), veitsen (kasaj) tai kiven (asin) avulla.

807. mansit kutsuvat noitien ja vahvimpien haltijoiden välissä olevia henkiä nimellä kusaj (välittävät haltijoiden tahdon noidalle).

808. mansinoidat pyytävät haltijoilta onnea, suojelusta ja terveyttä.

809. mansinoidilla on jokaiselle haltijalle oma sävelensä (soitetaan 5-kielisellä sankueltapilla, eriy sob=laulun aihe, kai sob=pyynnön aihe).

810. selkupnoidat kiinnittävät päähineisiin ja pukuihin lettejä (kosy) ja hapsuja (kuvaavat henkimatkoilla kuljettuja paikkoja ja näiden välillä olevia etäisyyksiä).


811. saamelaiset veistävät kannuksia petäjästä (42x36x10cm).

812. saamelaiset maalaavat kannuksen poronnahasta kovetetun kalvon kuviot punaisella lepänkuorinesteellä
(jaetaan viivalla kahteen puoliskoon).

813. saamelaisen kannuksen kuvioihin kuuluu viiden ylisen haltijan kuvat (rivissä viivan yläpuolella), tähtien kuvia (ylisen haltijoiden yläpuolella), peuran kuva, kolme päivän kuvaa (päivän liike), ylempää ja alempaa puoliskoa yhdistävät päivänsäteet (neljä osuu ihmishahmoihin), viivan alapuolella sijaitseva jabmeaimo (kuolleiden maa, oikeassa alakulmassa), vasemmassa alakulmassa elävät akka-haltijat (Sarakka, Juksakka, Saelgeaedne) ja t-kuvio jonka ympärille maalattu kaksi ihmishahmoa, kaksi eläintä ja kolme ympyrää. 

814. hantit kutsuvat noitien istuntoja nimellä elta (vrt. ilta).

815. hantit kutsuvat sairaiden sieluja pelastavia noitia nimin isyl´ta-ku (mies) ja isyl´ta-ni (nainen). 

816. hantit kutsuvat unista ennustavia naisnoitia nimellä ulom-verta-ni (erikoistuvat parantamiseen).

817. hantit kutsuvat pyhiä lauluja esittäviä miehiä nimellä arekhta-ku.

818. hantit kutsuvat kärpässienillä saavutettua tilaa nimellä pokhno piglo.

819. hantinoita voi pyytää apua Pokhn-imiltä (kärpässienten-emolta).

820. hantien tarinoissa Pokhn-imi "kerää kärpässieniä, kuivattaa sienet päivänvalossa ja pilkkoo pieniksi paloiksi" (kostutetaan veteen ennen syömistä).

821. hantit kutsuvat sienilauluja nimellä pokhn kary.

822. hantit uskovat Pokhn-imin elävän kärpässienten valkoisissa pilkuissa (saa aikaan pyörrytyksen ja sekoilun tunteet).

823. hantit voivat käyttää kärpässieniä nuorten noitien koettelemiseen (jos matka johtaa "alavirtaan" kuolee, jos "ylävirtaan" alkaa noidaksi).

824. hantien mukaan Pokhn-imi tarjoaa "elämää tai kuolemaa antavan juoman" (ensimmäinen valmistettu kolmen, viiden ja seitsemän ryhmissä kasvavista sienistä, jälkimmäinen kahden, neljän ja kuuden ryhmissä kasvavista, jälkimmäisiä syönyt tekee itsemurhan tai hukkuu).

825. hantit eivät kerää yksinään kasvavia kärpässieniä (pidetään alisen henkien (kyn lunkh) ruokana, ei myöskään yksinään kasvavia hilloja).

826. hantien soittimiin kuuluu pananiukh-niminen kielisoitin.

827. hantit opettelevat soittamaan menemällä metsään 12 päiväksi (metsässä opetellaan "maan sointuja"
ja tullaan takaisin "soittajina").

828. hantit ennustavat heittämällä nahalla päällystettyä olkaluuta (luupuoli, nahkapuoli) ja lyömällä puukkoa puuhun (kuoren halkeileminen).

829. hantit kutsuvat kokenutta ylisen noitaa nimellä siarty kho ("seitsemänpäinen-noita").

830. hantien ylisen noidan varusteisiin kuuluu 7-osainen kannus ja seitsemän pukua (pukua vaihdetaan sen mukaan kehen otetaan yhteyttä).


831. hantien mukaan ylisen ylimpään kerrokseen noussut ei voi palata koskaan tavalliseen elämään (viettää noitana lopun ikänsä ja tuonilmaisessa eletyn toisen ikänsä).

832. hantinoidat viettävät metsässä pitkiä aikoja (näkyjä ja unia odottaen).

833. hantit kutsuvat pyhien laulujen esittäjiä nimin arekhta-ko ja monteh-ko.

834. hantien kisoihin kuuluu korotetun nuoran yli hyppiminen, rekien yli hyppiminen ja poronnahasta punottujen suopunkien (arkan) heittäminen rekien ajamiseen käytettyihin pitkiin sauvoihin.

835. hantit kutsuvat kannuksen säestyksellä laulavaa noitaa nimellä chirta-ko (jokaisella noidalla omat laulunsa).

836. hantit ennustavat sienien avulla ennen ja jälkeen uhripäivien (kerätään edellisenä kesänä, "seitsemän
kärpässientä").

837. hantit keräävät ennustamiseen nuoria kärpässieniä ("vanhat sienet valehtelevat").

838. hantit kutsuvat sienilauluja nimellä panx arey (jokainen laulu erilainen, "sieni antaa sanat").

839. hantien pyhät laulut esitetään kielisoitinten säestyksellä (narkas-yukh, panan yukh).

840. hantit pitävät kielisoitinta nuoren noidan soittimena (vaihtaa kannukseen (buben) saadessaan nimen chirta-ko).

841. hantit kutsuvat pyhien tarinoiden kertojia nimellä multeh-ko (tuntevat oikeat sanat ja tavat, voivat toimia uhrimenojen ja rukousten vetäjinä).

842. hantien pyhien tarinoiden kertojat osaavat ennustaa, parantaa ja puhua haltijoille (kertomiseen erikoistuneita noitia).

843. hantit kutsuvat kokenutta kannusta käyttävää noitaa nimellä chirta-ko (tietää henkien luokse johtavat sanat, tuntee henkien luokse johtavat polut).

844. hantien mukaan kannuksen lyöminen kuljettaa noidan laulamat sanat haltijoille.

845. hantit kutsuvat sieninoitaa nimellä pankal-ko (juo vettä jossa on pidetty kärpässieniä, saa vedestä
enneunia).

846. mansien tansseihin kuuluu karhupäivillä esitetty tiukutanssi (esittäjällä ranteissa pieniä tiukuja, ravistaa tiukuja laulun lopussa).

847. mansit kutsuvat noitaa nimin nah ja nait.

848. mansinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, parantaminen, uhrimenoihin osallistuminen ja pyyntionnen tiedusteleminen.

849. mansit kutsuvat polvella soitettua kielisoitinta nimellä nyrne jiv (soitetaan jousella, jiv=puu).

850. udmurtit jakavat lauluja (gur, sävel) morsiamen ja sulhasen suvun lauluihin (shyuan gur, börysh gur), hyvästelylauluihin (lecrut gur) ja uhripäivillä esitettyihin rukouslauluihin (vösh nerge gur, Omga-vyl suvulla
15-44 säveltä).


851. mordvalaiset kutsuvat yhteisrukouksia nimellä ozks (vel ozks=kylä rukous, vrt. veljet).

852. mordvalaiset tanssit perustuvat hienovaraisiin liikkeisiin (pieni liike, suuri voima).

853. mordvalaiset kutsuvat rukousten vetäjiä nimin ozks-atya (rukous-ukko) ja ozks-baba (rukous-akka).

854. mordvalaisiin soittimiin kuuluu torama-torvi jonka ääntä pidetään suojelevana (käytetään vahingollisten henkien karkottamiseen).

855. mordvalaiset säestävät rukouslauluja vanhanmallisin säkkipillein (ozks puvama, valmistettu uhrieläinten rakoista ja sarvista).

856. marisoittajat kiipeävät puihin "ollakseen lähempänä henkiä joille soittavat" (vrt. omituinen ihmisille soittaminen).

857. mordvalaiset nostavat soittajat ilmaan tai korokkeelle (ylisen hengille soittamista).

858. mordvalaiset jakavat lauluja puiden ja vesistöjen lauluihin.

859. mordvalaiset jakavat lauluja haltijoiden elämästä kertoviin ja tansseja säestäviin.

860. komien lauluissa linnut johdattavat tarinaa häitä tai kuolemaa kohti (kenties alkuperäisiä kertojia).

861. unkarilaiset kutsuvat noitia nimin boszorkanyok (noita), babak (kätilö), bübajosok (tietäjä), javasok (rohdoilla parantava nainen) ja kuruzslok (parantaja). 

862. komit kutsuvat parantavia noitia sielujen etsijiksi ja suojelijoiksi (nim vidzys, vrt. nimi).

863. udmurtit käyttävät kilpailuja sukujen välisten riitojen ratkaisemiseen ("heinän heittäminen").

864. mansinoitien tehtäviin kuuluu pyhien aittojen ja rekien hoitaminen, yhteisuhrien vetäminen,
haltijoille osoitettujen pyyntöjen laulaminen, haltijoiden kuvien syöttäminen, tautien syiden selvittäminen ja parantaminen, ennustaminen ja pyyntionnen tiedusteleminen (vahvimmat noidat tekevät kaikkia,
useimmat vain yhtä tehtävää).

865. mansien kielisoittimiin kuuluu sangultap ja shangur (käytetään haltijoiden kutsumiseen).

866. mansit kutsuvat kielisoittimia nimellä naresh-yuh eli soiva-puu (uskotaan omaavan taikavoimia ja toteuttavan toivomuksia).

867. mansit veistävät sangultapit mäntypuusta veneen hahmoiseksi (pidetään kannusten tavoin kulkuvälineinä).

868. mansien mukaan haltijat ymmärtävät vain kannuksen tai kielisoitinten säestyksellä esitettyjä lauluja (jokaisella oma sävelensä).

869. hantinoitien päähineisiin kuuluu värikäs nokkaa muistuttava lakki.

870. hantit voivat valmistaa kannuksen kalvon koirannahasta (harvinaista).


871. hantit valmistavat kannuksen kalvon venyttämällä kehyksen päälle hirven tai peuran nahan, ompelemalla nahan kiinni kehykseen ja antamalla kalvon kuivua kireäksi. 

872. hantit veistävät kannuksen kehyksen (40-60cm) sukupyhäkössä kasvavasta siperianmännystä (kehykseen ripustetaan helistimiä, sormuksia, ketjuja ja värikkäitä nauhoja).

873. hantit pitävät kannuksen ääntä "haltijoita miellyttävänä".

874. hantit käyttävät karhupäivien menoihin erityistä tanssimajaa (alkujaan jokaisella heimolla omat päivänsä, "varisten päivät", "repojen päivät").

875. hantit esittävät haltijoiden kutsulaulut ulkona.

876. hantit pitävät kannusta miesten ja naisten soittimena (kielisoittimia vain miesten).

877. udmurtit säestävät kyläpyhäköissä (byddzym kuala) järjestettyjä yhteisrukouksia kielisoittimilla (soittajana tuno eli tietäjä).

878. marit kutsuvat parantavaa noitaa (yuzo) alkuvoimaa tarkoittavan yu-sanan mukaan (uskotaan virtaavan ihmisissä elämän polun (ilysh korno) ajan).

879. marinoidat saavat tiedon yu-voimasta unissa.

880. marien mukaan yu-voimaan liittyy suvun sisällä periytyvää tietoa. 

881. marit sanovat yu-voimasta "yumo dech yu patyr" (yu on jumalia voimakkaampaa, eli vanhempaa).

882. vepsäläiset kutsuvat noitia nimin noid ja tedai.

883. vepsäläisnoidan tehtäviin kuuluu kadonneiden etsiminen, parantaminen, ennustaminen ja lemmen nostattaminen.

884. vepsäläiset noidat käyttävät taikoihin "neljää kymmentä kiveä".

885. udmurttien tarinoissa noidat ottavat mittaa toisistaan esittämällä kysymyksiä nimistään ja unistaan.

886. udmurtit kutsuvat haltijoille osoitettuja rukouslauluja nimellä kuris´kons.

887. udmurtit käyttävät rukouslauluissa haltijoita miellyttäviä puhtaita sanoja (shuit-ebit (lämmin-pehmeä), shudisa-serekjasa (leikkii-nauraa), sarni-azves (kulta-hopea)).

888. udmurtit kutsuvat rukouslaulujen esittäjiä nimellä kuris´kis.

889. udmurtit pitävät rukouslauluja elävinä (sanat muuttuvat joka esityksessä).

890. udmurtit kuvailevat rukouslauluissa haltijoilta toivomaansa "hyvää elämää".


891. nenetsien tarinoissa ihmiset, porot ja reet muuttuvat kiviksi (pidetään tarinoiden vanhempina eli
kantauralilaisina osuuksina joille löytyy vastineet saamelaisten tarinoista).

892. nenetsien laulut kertovat perheiden välisistä kahnauksista, kostoretkistä, metsästysretkistä, poronhoidosta, puolison etsinnästä, erikoisista perhesuhteista ja nukkejen kanssa elävistä orpotytöistä.

893. nenetsit kutsuvat henkeä tervehtivää laulua nimellä khekh tevrampada (tervehtivä eli kutsuva laulu).

894. nenetsinoidat valvovat apulaistensa laulua (eivät saa laulaa vanhemman noidan edellä tai tehdä
virheitä toistossaan).

895. nenetsien omat laulut (yabe syo) esitetään kuuden tavun säkeinä (pituus vaihtelee parista säkeestä 
40 säkeeseen).

896. nenetsit eivät esitä omia lauluja laulun omistajan tai perheensä läsnäollessa (laulujen elävästä
luonteesta, osa ihmistä).

897. nenetsien lauluihin kuuluu eläinsukujen omat laulut (tyulise syo=viklon laulu, khalev syo=kajavan laulu,
vrt. vastaavat joiut).

898. nenetsien lauluissa kuvaillaan samojedejä edeltäneitä kantauralilaisia heimoja (maanalaisissa majoissa eläneet lempeät sikhirtyo-ihmiset ja tuoheen pukeutuneet kookkaat lumimiehet tungut).

899. nenetsien tungu-lauluihin kuuluu tungokana ilevy ne syo (tungun kanssa eläneen naisen laulu).

900. nenetsit kutsuvat sikhirtyo-väen lauluja nimellä sikhirtyan syo.

901. nenetsien mukaan sikhirtyo-väen laulut vaikuttavat säähän (muuttavat poudan myrskyksi ja myrskyn poudaksi).

902. mansit kertovat tarinoita (mojtyt) vuoden pimeänä aikana (marraskuusta maaliskuun puoliväliin).

903. mansit kertovat tarinoita korpin aikana (lopetetaan korpin lähtiessä pesimään, kesällä kertovalta
"sotkee korppi pään").

904. mansit palkitsevat hyvän kertojan illan parhailla lihoilla (lihapalkkion saaneen odotetaan kertovan
"seitsemän tarinaa").

905. mansit arvostavat hyviä tarinankertojia (sana kertojan saapumisesta leviää, kuulemaan keräännytään suurin joukoin).

906. mansit osallistuvat tarinoiden kertomiseen huutamalla tyj (juuri niin) tai jomas tiste (juuri niin hänen pitikin tehdä, ts. hyväksymällä tai paheksumalla tarinoiden henkilöiden tekoja).

907. mansien pyhiä tarinoita kerrotaan harvoin (kertojina miehet, ei kerrota vieraiden läsnäollessa).

908. mansien pyhien tarinoiden kertomiseen kuuluu paikkojen varaaminen kunniavieraille (kertojan edessä istuvat vanhimmat miehet), tulen laatiminen kertojan avustajan toimesta, kuivatun koivunkäävän sytyttäminen kulhoon majan etunurkkaan (valmistelut suoritetaan täydessä hiljaisuudessa), ensimmäisen tarinan ("maan synty") aloittaminen (naiset saavat kuulla vain puolet), naisten ja tyttöjen poistuminen majan ulkopuolelle
("menemme ulos"), kuuntelun jatkaminen majan ulkopuolella ("mitenköhän tarina jatkuu"), hiljaisuuden noudattaminen kerronnan aikana, asennon vaihtaminen tarinoiden pitkittyessä (kuulijat seuraavat kertojan esimerkkiä) ja kertomisen päättäminen tulen mukaan (annetaan hiipua kunnes ollaan kuun valossa).

909. mansien pyhät tarinat kertovat maailman synnystä, eläin ja kasvisukujen synnystä, ihmissukujen synnystä, sukujen perustajien matkoista ja teoista ja sukujen käyttäytymistä ohjaavista säännöistä.

910. mansien tarinoihin kuuluu opettavaiset lapsille kerrotut tarinat (esitetään kysymysten ja vastausten muodossa, tärkeimpiä sanoja toistetaan useaan kertaan).


911. nenetsien suullista perinnettä jaetaan haltijoista ja maailman synnystä kertoviin pyhiin tarinoihin (khebidya lakhanako), satuina pidettyihin taruihin (vadako), kertomalauluihin (syudbats, yarabts, khynabts), runolauluihin (syo), omiin lauluihin (yabe syo), hauskoihin lauluihin (yorota syo), emojen sepittämiin lauluihin (lapsen oma laulu, nyukubts), lasten lauluihin (vekolabts), lasten satuihin (natseky lakhanako), noitalauluihin (sambdabts), vertauskuvallisiin tarinoihin (va´al), seikkailutarinoihin (ile´mya), arvoituksiin (khobtso), kerrottuihin uniin (yudero´ma) ja pahasta silmästä kertoviin tarinoihin (taler´ema, sev taler´ema).

912. nenetsien pyhiin tarinoihin kuuluu Yav-mal ilemya (Yav-malin seikkailut), Yav-mal syudbi pirdalemya (kuinka Yav-mal voitti jättiläiset) ja Sidntet-khavota-pukhutya (kahdeksan-korvainen-akka).

913. nenetsinoidan apuhenkien uskotaan saapuvan 7-siipisellä linnulla.

914. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu 7-sarvinen-pyhä-poro (valitaan avuksi vaativiin tehtäviin).

915. udmurttien sukulaulujen uskotaan muuttuneen kevätpäivillä esitetyiksi akashka-lauluiksi (joka kylällä oma laulunsa jota esitetään vain sukulaisten kesken, vieraat eivät saa kuulla lauluja).

916. komit kutsuvat tarunomaisista urhoista ja jättiläisistä kertovia tarinoita nimellä mojd.

917. komit kutsuvat lauluja nimellä vist.

918. komien mojd-tarinoiden henkilöihin kuuluu urho Yirkap, Yag mort, Kört ajka, Yurka, Shipicha, jättiläinen Pera, Kirjan-varjan ja Pedör kirön.

919. komien kuuluisimman noidan Joman uskotaan palvelleen Jeniä ja Omolia (luojahenget, miespuolinen ilma
ja naispuolinen vesi).

920. komien puhallinsoittimiin kuuluu chipsan ja pylyan.

921. komien kielisoittimiin kuuluu sigudek.

922. mordvalaiset käyttävät helistimiä vahingollisten henkien karkottamiseen.

923. nenetsinoidat varustavat apuhenkiään pienin jousin, nuolin, kirvein ja veitsin (vanhan noidan reessä
seitsemän hengen kuvat).

924. nenetsit kutsuvat aliseen suuntautuvaa istuntoa nimellä yanangy (henkien kutsujana "musta-yö-noita").

925. hantien mukaan haltijat kuulevat vain laulettuja sanoja (eivät ymmärrä puhetta, lausuttujen rukousten myöhäisestä alkuperästä).

926. hantit esittävät haltijoiden lauluja päivän laskettua (henkien maailman aamu).

927. hantinaisen (28v.) oma laulu kertoo kymmenestä sarvekkaasta porostaan ja kahdesta pitkähiuksisesta tyttärestään (myötäjäiset ja lasten synty, laulussa 10 säettä, sävel opittu emon emolta).

928. hantinaisen (48v.) oma laulu kertoo naisen piirteistä (vahva-kätinen-nainen), kahdesta väkevästä pojastaan, kylmästä talviyöstä jolloin tapahtui jotain tärkeää ja isäksi kutsumastaan metsänhaltijasta
(laulussa 29 säettä, 20 enemmän kuin 20 vuotta nuoremmalla naisella).

929. hantit lopettavat omat laulut sanoihin yo yo wsyo (siinä on loppu) tai e kento kentoki (siinä kaikki,
voidaan lausua myös säkeistöjen välillä).

930. hantinaisen oma laulu (23 säettä) kertoo laulajan sisarista (kolme sisarusta) ja elämästään Kila-joen hyvällä puolella.


931. hantinaisen oma laulu (11 säettä) kertoo siitä kuinka nuorempi vävynsä ei suostunut rakentamaan naiselle majaa, kuinka keskimmäinen vävynsä suostui rakentamaan majan, missä nyt istuu yksin.

932. marit kutsuvat tarinaa nimellä jomak (jomakam koltem=kertoa tarina).

933. marit kutsuvat ääntä nimellä juk.

934. marit kutsuvat puhumista nimellä kalasem (kagkarlem=huutaa, kutsua).

935. marit kutsuvat rukoilemista nimellä kumalam (kumaltas=rukousmenot, vrt. kumartaa).

936. marit kutsuvat uhraamista nimellä goklem.

937. marit kutsuvat tanssimista nimellä kustem.

938. marit kutsuvat sanomista ja kutsumista nimellä manam (vrt. manata).

939. marit kutsuvat leikkimistä ja kisailemista nimellä modam (moda=leikki, peli).

940. marit kutsuvat laulamista nimellä murem (vrt. murista).

941. marit kutsuvat puhumista ja sanomista nimellä ojlem (ojlasem=puhua).

942. marit kutsuvat laulamista ja sirkuttamista nimellä sajragem (linnun laulu).

943. marit kutsuvat soittamista nimellä soktem.

944. marit kutsuvat viheltämistä nimellä giiskem.

945. marien soittimiin kuuluu kannel (kusle), ruokopilli, säkkipilli ja tuohitorvi.

946. marinoidat tekevät matkoja veden alla elävien "laulavien ja tanssivien henkien luokse" (saavat hengiltä kalaa ja "kaunistavia ja parantavia voimia").

947. marinoidat matkaavat henkien maailmassa "silmät kiinni, haltijoita ajatellen" (vasemman silmän avaamalla voi nähdä haltijat, mistä eivät pidä).

948. marinoitien mukaan henkien maassa "vuodet tuntuvat päiviltä".

949. marinoidat pitävät käsien yhteen lyömistä taikoja vahvistavana tekona.

950. marit kutsuvat kannusta nimellä tumyr.


951. udmurtit kutsuvat kannusta nimellä dymbyr.

952. udmurtit kutsuvat noidan vaatteisiin ripustettuja tiukuja nimellä chingyli. 

953. udmurtit kutsuvat sateen emoa (Invu mumy) suojelushenkenä pitävän noidan laulua nimellä invu
utchan gur (taivaallisen veden etsintä).

954. udmurttien soittimiin kuuluu kannelta muistuttava krezh (kahden kokoisia, pienempää soitetaan rukousten ja tanssien aikana, suurempaa (bajym krezh) bulda-pyhän aikana).

955. udmurtit jakavat lauluja krezeihin (lauluja joissa kerrottuja osuuksia, sanat keksitään laulettaessa)
ja madeihin (mad´on, juonellisia kertomalauluja).

956. udmurtit esittävät pyhiä lauluja talvisin (vozhodyr, muutoksen aika).

957. udmurttien pyhät laulut esitetään vuoropuheluina. 

958. udmurttien pyhät laulut kertovat maailman luomisesta, alkuhengistä ja tarunomaisista eläimistä
("sadetta juova taivaallinen härkä").

959. udmurtit kertovat arvoituksia (vozho mad) talvi-vozhon aikana (joulukuun lopusta tammikuun alkuun, pidetään tavallisia arvoituksia voimakkaampina).

960. udmurtit kutsuvat veden hyvästelyyn käytettyä säveltä nimellä vu kel´an (krezimäinen sävel jossa
kaksi vuorottelevaa sävelkulkua).

961. komit kutsuvat tarinoita nimin nurankyv (juonellinen tarina) ja moidigmoz nurem (laulettu nurankyv).

962. hantit kutsuvat laulettuja tarinoita nimin mos ar ja arang mos (sama mos voidaan esittää kertoen ja laulaen).

963. sanalla moit tarkoitetaan arvaamista, ratkaisemista, loihtimista ja puhumista (udmurtin mad, komin moid, hantin mos, vrt. m:llä alkavat laulu-sanat).

964. udmurtit soittavat noidan (tuno) suojelushengen säveltä noidan jättäessä voimiaan apulaiselleen
(toisen tiedon mukaan säveltä vihelletään). 

965. udmurttinoita puhuttelee suojelushenkeään uhripaikkaa valitessaan, uhrieläintä valitessaan ja ennustaessaan (luvan pyytäminen).

966. udmurttinoidat ottavat yhteyttä yliseen, ennustavat (tunymy), antavat neuvoja, parantavat, ottavat selvää uhrien ajankohdasta ja valitsevat menojen vetäjät (vosyas) saatujen enteiden mukaan.

967. udmurttien mukaan noidan kyvyt voivat periytyä sukulaisille tai yhdelle apulaisista.

968. udmurttien soittimiin kuuluu savesta muokattu hanhenhahmoinen pilli (shulan), pieni kantele (krez), suuri kantele (bydzhym-krez, soitetaan rukouslaulujen aikana) ja säkkipilli (surnay, shuvyr, bys).

969. hantien kielisoittimiin kuuluu panan-yuh ja arehta-khuh (soitetaan henkiä kutsuttaessa ja parannettaessa).

970. udmurttien mukaan soittajilla on kyky ennustaa, taikoa ja karkottaa vahingollisia henkiä.


971. komien todi-noidat hakevat voimaa veden alla kasvavista heinistä ("joita vartioi pöllö", veden alista pidetään henkien maana).

972. kominoidat keräävät taikoihin koivunlehviä, katajanhavuja, sivujoen suulta otettua vettä, hämähäkin- verkkoja ja lastuja (kerätään yöllä).

973. kominoita Oshlapejin uskotaan liikkuneen hauen ja karhun hahmossa (piiloutui jokeen haukena).

974. komien mukaan Oshlapej otti karhun hahmon riisumalla vaatteet ja "kääntymällä kolmasti päivää vastakarvaan" (shondi gon panyd).

975. komien mukaan Oshlapej palasi ihmishahmoon "kääntymällä kolmasti päivää myötäkarvaan"
(shondi gon nylid, vrt. päivän pitäminen hirvenä). 

976. kominoita kertoo salaisuutensa pihtakuusen taimelle ennen kuolemaansa (myös henkien
valitsemalle oppilaalleen).

977. saamelaiset jakavat noitien apuhenkiä ihmishahmoisiin sukulaisten henkiin (saiva olmai, neuvovat kysyttäessä, asuvat pyhillä vaaroilla, koettelevat noidiksi valittuja) ja eläinhahmoisiin henkiin (suorittavat noidalta saamiaan tehtäviä, suojelevat noidan henkeä matkoilla).

978. virolaisia lauluja jaetaan loitsuihin, lastenlauluihin, paimenhuutoihin, eläinääniin, itkuihin,
häälauluihin ja regilauluihin.

979. virolaisia regilauluja esitetään häissä, kisaillessa ja työtä tehdessä.  

980. virolaisten laulujen sävelet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia (kahdeksan nuottia kahdeksalle tavulle).

981. virolaiset kuvailevat hyvän laulajan ääntä sanoin hele (heleä), kume (kumea) ja hõbedane (hopeinen).

982. virolaiset kutsuvat laulamista sanoin laksuma, kukkuma ja paukuma.

983. virolaiset kutsuvat lauluja tarkoituksen mukaan (kaasitus=häälaulu, leesitus=sadonkeruulaulu, helletus=paimenlaulu).

984. "laulan ma mere mäeksa, merekivi killingaks" (meren laulaminen mäeksi).

985. "ärä ma seieks loo loori, ärä seie kure kurgu, selle mul eks mul hääle heledäp, kurk selle kumedap" (söin leivon liverrykset, söin kurjen kurkun, siksi on ääneni heleämpi, kurkkuni kumeampi, laulujen alkuperästä).

986. "küll om laulu, kui ma lasen, küll viisi, kui veeretan" (rekilauluja).

987. "minul on viie valla viisid, kuue valla kuultised, seitsme valla seisatused, küll mul laulu, kui laulaksin, küll mul viisi, kui viitsiksin" (rekilauluja).

988. "eittaat viis mind pulma, juot mind laulige kabasta, pillipuhuja piekerista, sield mina laulule ladusin, sanad viisile vedäsin, luud mina luuasta arutin, sanad haui hambaasta" (sanat hauen hampaista, laulujen alkuperästä).

989. "ära mina ütlen selle koha, kus ma need lood lugesin, kus ma viisid veeretäsin, ja kus mõtted mõlgutas, arus eina niitessagi, luhas loogu võttessagi, kurus kuhja luuessagi, kodo kangasta kudud" (sanat saadaan
niittäessä ja kudottaessa, laulujen alkuperästä).

990. nenetsinoita pyytää apuhenkiään heittämään suopunkia ja ottamaan kiinni "punertavan yksivuotisen hirvasporon" (jonka hahmon ottaa seuraavalle matkalle).


991. nenetsinoita kuvailee apuhenkiään sanoin "kaksi kertaa seitsemän taivaallista nuortani", "kaksi kertaa seitsemän leskeäni" ja "kaksi kertaa seitsemän rakastajaani" (7-järjestelmään perustuva laskeminen).

992. nenetsien mukaan noidat voivat muuttua tarunomaiseksi Minley-linnuksi (jonka hahmossa kutsuvat apuhenkiään).

993. virolaiset kutsuvat laulamista sanoin huikama, hellatama, hõiskama, itkema, lausuma ja sõnama.

994. virolaisiin lauluihin kuuluu huudot (paimenten huudot, metsästäjien huudot, uhreihin kuuluvat huudot), eläinäänet (eläimiä kutsuvat äänet, eläinten lauluihin kuuluvat äänet, eläinsatuihin kuuluvat äänet), loitsut
(esitetään kuiskaten, mutisten, laulaen tai huutaen), itkut (hääitkut, kuolinitkut), pyhien tarinoiden lauletut osuudet (vuoropuheluita) ja lastenlaulut (unilaulut, lasta viihdyttävät elehdityt laulut, lasta suojelevat loitsut ja lasten laulamat laulut).

995. saamelaista noitaa (noaidi) pidetään välittäjänä ihmisien maailman ja maan alla sijaitsevan saivojen maailman välillä (kaksi olevaisuuden tasoa).

996. saamelaisiin soittimiin kuuluu fadno-huilu.

997. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu saivoon matkaaminen, henkien kanssa neuvotteleminen, hyvinvoinnin pyytäminen siidalle, parantaminen, uhripäivien ajankohdan selvittäminen, pyyntionnen pyytäminen, sään ennustaminen ja lasten ja porojen suojaaminen.

998. saamelaiset kutsuvat noidan saivosta kutsumia lintuhenkiä nimellä saiwo-loddeh (pidetään maanpäällisiä lintuja vahvempina).

999. saamelaiset kutsuvat noitaa nimellä guovdi ilmni vazzi (kahdessa ilmassa matkaaja, voi lähettää vapaan sielunsa "pyhään maailmaan").

1000. saamelaiset pitävät noitia henkien valitsemina.

1001. saamelaiset jakavat noitien apuhenkiä kuolleilta noidilta perittyihin henkiin (noajdieh), saivo-henkiin (passe varek olmak ja neitak, pyhien vaarojen miehet ja neidot) ja noidan ystävähenkiin (noajdie gazze).

1002. saamelaiset kutsuvat noitien henkien maasta (sajva-ajmuo) kutsumia apuhenkiä nimin sajva-laddie (viestejä vievä lintu), sajva-guolie (noidan sielua saattava kala) ja sajva-sarva (hirvasporo jonka hahmossa
noita kohtaa vastuksia). 

1003. saamelaiset pitävät joikuja elävinä (ei esitetä kahta kertaa samanlaisina).

1004. saamelaisia joikuja jaetaan laulettuihin joikuihin (juoigos) ja lausuttuihin loitsuihin (luohti).

1005. saamelaiset joiut kertovat eläimistä, ihmisistä ja ympäröivästä luonnosta (joiutaan ihmistä, joiutaan maisemaa).

1006. saamelaiset joiut voivat periytyä (isältä pojalle, emolta tyttärelle).

1007. saamelaiset voivat antaa joiun toiselle (lapsille annetut joiut).

1008. saamelaisten lauluihin kuuluu ihmisten elämästä ja teoista kertovat omat joiut (voivat sisältää lempinimiä). 

1009. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu henkien kutsuminen ja ohjaaminen, ennustaminen, uhrimenojen vetäminen ja yhteyden pitäminen kuolleisiin.

1010. saamelaiset miehet joikaavat matalalla ja naiset korkealla äänellä (lisäksi alueellisia eroja, vuorilla
asuvat joikaavat kovalla äänellä, jokien varsilla asuvat vienommalla). 


1011. saamelaiset kutsuvat omia lauluja nimellä leudd (kertovat ihmisten ja sukujen vaiheista, säveliä jaetaan lyhyisiin ja pitkiin).

1012. saamelaiset kutsuvat omia lauluja nimellä livde (ihmisillä ja eläimillä omansa). 

1013. unkarilaiset noidat juovat kärpässieniä syötyään maitoa (uskotaan lieventävän myrkytystilaa).

1014. saamelaisten omia lauluja (leudd) jaetaan eläimistä kertoviin, maailman ja paikkojen synnystä
kertoviin ja ihmisistä kertoviin.

1015. saamelaisten omat laulut kertovat arkisista tapahtumista ja elämän tärkeimmistä hetkistä
(naimisiinmeno, lapset).

1016. saamelaiset laulavat omia lauluja yksin ollessaan, töitä tehdessään, soutaessaan, rekeä ajaessaan
ja iltaa istuessaan.

1017. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien valitsijoina (voivat näyttäytyä valveilla ja unissa).

1018. saamelaisten mukaan saivo-henget kertovat noidalle olleensa aiemmin sukulaistensa palveluksessa
(sukulaisnoidilta periytyviä henkiä).

1019. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien opettajina (opettavat noidan henkeä saivo-aimossa,
noita toipuu kokemuksesta pyhiltä vaaroilta virtaavaa saivo-vettä juotuaan).

1020. saamelaisnoidalla voi olla yksi kutakin apuhenkeä (saivo-lodde, saivo-gärmäi).

1021. saamelaisten mukaan noitien apuhenget saapuvat saivo-aimosta (henkimaailman vastineita keskisen eläimille).

1022. saamelaiset kutsuvat kannusta nimellä meavrresgarri. 

1023. saamelaiset valmistavat kannuksia koivun ja petäjän pahkoista (puiden solmukohdista, petäjän pahkaa pidetään parempana).

1024. saamelaiset valmistavat kannuksia kehiksi taivutetuista koivuista (kookkaammat kehikkorummut).

1025. saamelaiset kutsuvat kannuksen lyömiseen käytettyä kapulaa nimellä veazir (valmistettu peuran
sarvesta).

1026. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle laitettua esinettä nimellä arpa (ennustamiseen käytetty vaskisormus tai sarven palanen).

1027. saamelaiset kutsuvat kannusta nimellä goavddis (suomen kansi, kannus).

1028. saamelaiset kutsuvat loitsuja nimin luohti, vuolle (suomen vala), livde (livdet=hyräillä) ja luohtti
(suomen luote).

1029. saamelaiset kutsuvat tarinoita nimin cuvccas ja mainnas.

1030. saamelaisia tarinoita jaetaan heimojen perustajista kertoviin tarinoihin (kuun ja päivän tytär), stallu-tarinoihin, noitatarinoihin (kertovat kuuluisien noitien teoista), eläimiksi muuttuvista ihmisistä kertoviin tarinoihin (aovdasas), kummitustarinoihin, hyväntahtoisista maahisista kertoviin tarinoihin, totemistisiin Meandash-tarinoihin (peuramies), taivaankappaleista kertoviin tarinoihin (kuu, päivä, revontulet), vihollisista kertoviin tarinoihin (kukistetaan taikuuden ja viekkauden avulla), paikoista kertoviin tarinoihin (selittävät nimiä) ja eläintarinoihin (kertovat eläinten kommelluksista, selittävät eläinten piirteitä). 

1031. saamelaiset kutsuvat joikuja nimin vuolle, luohti, juoiggus (juoigat=joikata), levdd ja luvvtj.


1032. saamelaiset kutsuvat joiun sanoja nimellä dajahus. 

1033. saamelaiset joiut lauletaan tunteikkain lui-lu-äänin (voivat olla sanattomia, sanallisissa joiuissa loilotukset lisätään säkeen perään).

1034. saamelaiset tunnistavat joiun eleistä, ilmeistä ja sävelestä (sanoina voi olla pelkkä nimi).

1035. saamelaiset joiut sisältävät luonnosta saatuja vertauskuvia (ihmisiä verrataan karhuihin ja susiin,
eläimet käyttäytyvät kuin ihmiset).

1036. saamelaiset joiut kertovat ihmisistä, eläimistä, linnuista, kaloista, maisemista, metsistä, vaaroista, staaloista, maahisista, päivästä ja noitien matkoista.

1037. saamelaisten joikujen eläimiin kuuluu poro, susi, karhu, hirvi, koira, alli, riekko ja varis
(sanat eläimiä kunnioittavia).

1038. saamelaiset sekoittavat joikuja kerrottuihin tarinoihin (joiutaan tarinan päähenkilön joiku).

1039. saamelaisiin joikuihin kuuluu kosijaisissa ja häissä esitetyt joiut (neidolle esitetty joiku, parin
toisilleen esittämät joiut).

1040. saamelaisia joikuja pidetään kuvailevina (pyrkivät kuvaamaan yhtä kohdetta kerrallaan,
miksi sävelet niin tunnistettavia).

1041. saamelaiset uskovat joikujen yhdistävän ihmistä ympäristöönsä ja vahvistavan yhteen
kuulumisen tunnetta.

1042. saamelaisiin joikuihin kuuluu lapsille sepitetyt joiut (mannavuodaluohti, lapsuusajan luohti)
ja tuuditettaessa esitetyt joiut (vuohttumluohti).

1043. saamelaiset eivät esitä omaa joikuaan julkisesti (pidettäisiin rehentelynä, toisen esittäessä
kunnioituksen osoitus).

1044. saamelaisten joiut kertovat ihmisten hyvistä ja huonoista teoista (jos käyttäytyy ahneesti
kutsutaan ahneeksi, ts. joiuilla huonoja tekoja vähentävä vaikutus).

1045. saamelaiset uskovat joikujen voivan matkata kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin (pidetään
elävinä olentoina).

1046. saamelaisten joikujen esikuvina pidetään eläinten ääniä (joutsenen laulua, suden ulvontaa).

1047. saamelaislapset oppivat joikaamaan vanhempiaan jäljittelemällä (vrt. omituinen opettaminen
eli pakottaminen).

1048. saamelaiset voivat antaa luvvjt-lauluja lahjaksi (esim. häissä).

1049. saamelaisten luvvjt-laulut esitetään ensimmäisessä persoonassa (päähenkilön äänellä).

1050. saamelaisiin lauluihin kuuluu henkiä kutsuvat luohtas-laulut (noitalaulut) ja uhrimenoissa esitetyt rukouslaulut (tolas juoigam, seitalaulut).


1051. saamelaisiin soittimiin kuuluu fadnu-huilu (valmistetaan väinönputkesta, 3-5 sormenreikää).

1052. saamelaiset kutsuvat leikkimistä nimellä sirre (sijjne=nauraa).

1053. saamelaiset kutsuvat ääntä nimellä inn.
  
1054. saamelaiset kutsuvat kuiskaamista nimellä safkse.

1055. saamelaiset kutsuvat viheltämistä nimellä jurrke.

1056. saamelaiset kutsuvat kirkumista nimellä piccke. 

1057. saamelaiset kutsuvat ulvomista nimellä oallve.

1058. saamelaiset kutsuvat puhumista nimellä sarrne (vrt. saarnata).

1059. saamelaiset kutsuvat sanomista nimellä ciellhke.

1060. saamelaiset kutsuvat kertomista nimellä moajnse (vrt. maanittaa).

1061. saamelaiset kutsuvat helistintä nimellä šerrh.

1062. saamelaiset kutsuvat kannuksen kapulaa nimellä ballin.

1063. saamelaiset kutsuvat soitinta nimellä cuojanas (cuojahit=soittaa, vrt. cuoika, sääski).

1064. saamelaiset kutsuvat joikua nimellä luohti (luohttit=luottaa).

1065. saamelaiset kutsuvat satua nimellä mainnas.

1066. saamelaiset kutsuvat tarinaa nimellä muitalus (muitaleaddji=tarinankertoja, muitalit=kertoa, muitit=muistaa, muittašit=muistella, muittuhit=muistuttaa).

1067. saamelaisia tarinoita jaetaan eläimistä, enteistä, ihmeistä, aarteista, staaloista, haltijoista,
pyhistä paikoista, noidista, tsuudeista (cudit), aaveista (jamiš), opetuksista (miten käy kun tekee 
väärin) ja ihmisistä kertoviin (ihmisten tarinoissa pyritään kuvaamaan tarkasti aikaa ja paikkoja).

1068. saamelaiset pitävät kerrottuja tarinoita tosina (ei erillistä sanaa saduille ja tositarinoille). 

1069. saamelaisia kannuksia jaetaan vanhempina pidettyihin kehyskannuksiin (soikion muotoiseksi taivutettu kehikko jota vahvistetaan poikkipuulla) ja nuorempina pidettyihin pahkakannuksiin (kaiverretaan yhdestä puusta, pohjassa kädensijana toimivat kaksi reikää).

1070. saamelaiskannusten maalauksiin kuuluu kalvon keskelle sijoitettu päiväristi (säteitä kuvaavine
viivoineen) ja kaksi kalvoa jakavaa vaakaviivaa (jakavat olevaisuutta kolmeen tasoon, joissain kannuksissa kahteen, toisissa viiteen). 

                         
1071. saamelaiset kutsuvat noitien apuhenkiä nimin noaidegadze, saivogadze ja noaiddesvuoigna.

1072. saamelaiset kuvailevat noitien apuhenkiä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneiksi pieniksi ihmisiksi
(seuraavat valitsemaansa noitaa lopun ikänsä, kuoleman jälkeen valitsevat uuden noidan).

1073. saamelaiset kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä nimin saivoloddi, saivoguolli ja saivosarvvis
(yleisnimiä, oikeat nimet salaisia).

1074. saamelaiset kutsuvat noitia opettavia henkiä nimellä saajve (elävät pyhillä vaaroilla).

1075. saamelaiset pitävät noitien suojelushenkiä samoina olentoina kuin eläinsukujen suojelijoita
(maddo-henget, suojelushenkiin kuuluu kaikki voimakkaat henget).

1076. saamelaisten mukaan maddo-henget elävät saivoissa (erillään muista saivo-hengistä).

1077. saamelaiset käyttävät kannusta ennustamiseen, kadonneiden etsimiseen, onnen palauttamiseen, parantamiseen ja uhrien ajankohdan selvittämiseen.

1078. saamelaiset ennustavat laskemalla kannuksen kalvolle arvan, lyömällä kannusta (ensin hiljaa, sitten kovempaa) ja tulkitsemalla vastauksen arvan liikkeistä ja suunnasta.

1079. saamelaiset käyttävät arpoina luita, sarvenpalasia ja sormuksia (joskus luuta johon kiinnitetty sormuksia).

1080. saamelaiset valmistavat kalvon maalaamiseen käytetyn nesteen lepänkuoresta (pureskellaan pehmeäksi, maalataan ottamalla väriä suusta).

1081. saamelaiset taivuttavat kannuksen kehyksen (33x48cm) luonnonväärästä koivusta (etupuolelle ommellaan tulen avulla venytetty kalvo, takapuolelle kiinnitetään kahva, nuora, kynsiä, hampaita, luita ja hopeisia esineitä).

1082. saamelaiset kutsuvat naisnoitaa nimin noaidegalgu, noaideahkku, guobas ja guobbi (guoppesvuohta, naisnoidan harjoittama työ, guobbat, kurkistaa, katsoa siristetyin silmin).

1083. saamelaisnoita on vastuussa koko siidan (suvun) hyvinvoinnista.

1084. saamelaiset kutsuvat noidan henkimatkaa nimellä jamalgeapmi (noidan vapaa sielu matkaa kuolleiden maahan (jabmiidaibmu) apuhenkien suojeluksessa).

1085. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu kaukaisiin paikkoihin matkaaminen (henkimatkat), eläinten olinpaikan
selvittäminen (goddi, villipeurat), tulevan ennustaminen, tautien syiden selvittäminen ja selittäminen, sairaiden
sielujen pelastaminen, haltijoiden tahdon selvittäminen ja suvun tapojen valvominen.

1086. saamelaisnoita pyytää saivolintua noutamaan muut apuhenkensä (nopein liikkumaan).

1087. saamelaisnoidat kuvailevat apuhenkiään äänen mukaan ("murisee matalalla äänellä").

1088. saamelaisnoita valmistautuu henkimatkalle aukaisemalla vyöt ja nauhat, laittamalla kädet kasvojensa eteen ja lausumalla "valmmaštit hearggi, sahcalit vatnas" (valmistakaa poro, työntäkää vene vesille).

1089. saamelaiset kutsuvat noitaa nimin guvhllar (auttaja), buorideaddji (parantaja), diehtti (tietäjä),
calbmegeaidi (näkijä) ja lavvi (ystävä). 

1090. saamelaiset kutsuvat kannusta nimin goavddis, gievrie ja kyömdes (vrt. kiero).


1091. saamelaiset ottavat kannukseen tarvitun puun yksinään varjoisassa paikassa kasvavasta puusta
(toisen tiedon mukaan valoisassa paikassa).

1092. saamelaiset pitävät kannusta elävänä olentona jonka voima kasvaa vuosi vuodelta (kannukselle
uhrataan muiden haltijoiden tapaan).

1093. saamelaiset säilyttävät kannusta nahkaisessa laukussa (sistelavka) tai suuressa vakassa (giisa).

1094. saamelaiset säilyttävät kannuksen kapulaa ja muita pienempiä esineitä sukeltajalinnun nahasta valmistetussa pussissa.

1095. saamelaiset kuljettavat kannusta raidun viimeisessä reessä (vrt. haltijareessä).

1096. saamelaiset säilyttävät kannusta kodan takaosassa (boaššu) tai takaovea (boaššouksa) vasten
pidetyssä reessä (vrt. haltijareessä).

1097. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle asetettua kolmionmuotoista sarvesta valmistettua arpaa
nimin baja ja vuorbi (vuorbi=onni, osa, veaiki=arpana käytetty vaskisormus).

1098. saamen sanalla juoigat tarkoitetaan esiintymistä ja laulamista (luohti=joiun aihe).

1099. saamelaiset voivat joiata toisen joiun tervetuliaisiksi (vanhimmat tervehdykset laulettuja tai
vihellettyjä, eli eläinten ääniä jäljitteleviä).

1100. saamelaiset joikaavat läheisten ja kuolleiden joikuja näitä ikävöidessään ja muistellessaan
(vrt. kuolleiden nimien käytön vältteleminen).

1101. saamelaisia joikuja pidetään tunteiden osoituksina (kuvaavat asiaa yksilön näkökulmasta,
eivät välitä yleisesti tunnettua tietoa).

1102. saamelaiset joiut kertovat vaarojen huipuista, laaksoista, metsistä, merestä, järvistä, joista, maasta, tuulista, ukkosesta, pilvistä, sateesta, lumesta, päivästä, kuusta, tähdistä, revontulista ja yöstä (ympäristön kuvaamisen tärkeydestä).

1103. saamelaisten tarinoissa noita voi muuttua kuudeksi eri hahmoksi ja nostattaa tuulia.

1104. saamelaisnoidat saavat apuhenkiä (saiwo olmak) perimällä ja noidan työtä harjoittamalla (henget antavat neuvoja enteiden ja unien muodossa).

1105. saamelaiset kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä nimellä saiwo-vuoign.

1106. saamelaisnoidan apuhenki (saiwo-lodde) saattaa noitaa henkimatkoilla, näyttää tietä, avustaa noitaa pukeutumisessa, tuo tietoa kaukaisista paikoista, auttaa askareissa ja kantaa noitaa selässään.

1107. saamelaisnoidan apuhenki (saiwo-guolle) vartioi noidan henkeä matkalla jabma-aimoon (kuolleiden maahan).

1108. saamelaisnoidat vahvistavat itseään pyhiltä vaaroilta virtaavalla vedellä (saiwo-tjatse).

1109. saamelaiset keittävät kalvojen maalamiseen käytetyn lepänkuorivärin.

1110. saamelaiset perivät apuhenkiä noitina toimineilta sukulaisiltaan (miehet miehiltä, naiset naisilta).

1111. saamelaisten mukaan periytyvät henget löytävät metsässä yksin olevan noidan (laulavat ääniä jotka
noidan täytyy toistaa tarkasti).

1112. saamelaisten kannusten kapulat ovat y:n ja t:n muotoisia (valmistetaan sarvesta).

1113. saamelaiset laativat kannuksia koivusta, kuusesta ja männystä.

1114. saamelaiset ompelevat kannuksen kalvon poronjänteillä.

1115. "Pänjäävri riddoost mijjâ, oktii ko aasâimmâ, ta-na taa-naa ta-na ta-na taa-naa, tana taa-naa ta-na ta-na taa-naa, eeci lâi pikkâpualdee, enni lâi kamuv-kuarroo, ta-na taa-naa ta-na ta-na taa-naa, tana taa-naa ta-na ta-na taa-naa" (hammasjärven rannassa, ennen kun asuimme, isä oli tuvan tervaaja, emo oli kengän neuloja, saamelaisten omia joikuja).

1116. "te Junnaas Hannu, te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la, te Paadaar suollust te moonijd uusâi, te Aailâž mieldi, te lâi jo lâi jo, te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la" (niin Junnas Hannu, Paadarin saaressa, linnunmunia haki, Aili matkassaan, niin oli jo, oli jo, saamelaisten omia joikuja).

1117. saamelaisen kannuksen keskelle maalatun päivän (beaivi) lähettämää kahdeksaa sädettä pidetään vuodenaikojen tunnuksina (toisen käsityksen mukaan kahdeksan ilmansuuntaa).

1118. saamelaiset kuvaavat kuun kalvon ylistä esittävälle puolelle (naispuolisten haltijoiden joukkoon).

1119. saamelaiset ennustavat kalvon kuvioista vuodenajan mukaan (kahdeksasta eri suunnasta).

1120. saamelaiset maalaavat kannusten kalvoille koloja tai luolia (pidetään paikkoina joista noita pääsee pujahtamaan maailmasta toiseen).

1121. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvataan taivaallista peuranmetsästystä (yliseen kuvattuna metsästäjä jousineen, suurikokoinen peura ja peuraa pienempi maan karhujen kokoinen karhu).

1122. sanalla cäkce tarkoitetaan edes takaisin juoksentelemista, potkimista, hyppimistä ja tanssimista
(saamen ciekca, marin cucke, komin cecci).

1123. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, pilailemista ja kujeilemista (suomen nalja, viron nali, mordvan nalko).

1124. sanalla vala tarkoitetaan joikua ja lupausta (suomen vala, saamen vuolle).

1125. sanalla ken tarkoitetaan hyrinää, murinaa, muminaa, ininää, vikinää, karhun mörinää, variksen tanssia, voitonkiljaisuja, rukouksia ja pyyntöjä (eläinten ääniä jäljittelevät rukoustanssit, hantin könoy, mansin keny, unkarin kunyoral).

1126. sanalla manc tarkoitetaan arvoitusta, kertomusta ja tarinaa (hantin mas, unkarin mese).

1127. sanalla saw tarkoitetaan sanaa, puhetta, ääntä, noidan laulamaa laulua, sointua ja säveltä (hantin saw, mansin sow, saun, unkarin szo).

1128. sanalla ponkon-sayo tarkoitetaan sienilaulua (hantin sayo=laulu, vrt. sano).